Mikä voisi olla piristävämpää kuin triathlon Darth "Artturi" Vaderin, 4 vuotta, kanssa? Eilen Tuirassa pelattiin sählyä, kuulapeliä, biljardia, ja siihen päälle vielä vähän ratsuna olemista.
Aikuisena oleminen on välillä kuin laput silmillä kulkemista. "Kato, juna menee. Kato, kuu loistaa." Oikeasti, en minä olisi hokannut sitä junaa, enkä sitä loistavaa kuuta. Miksi sitä on niin sokea, vaikka maailma on hieno.
Irtisanomislomake on printattuna vieressäni. Ihme kyllä kaikki avaimet, neljä ulko-oven avainta ja kolme varmuuslukon avainta, ovat tallessa.
Vastustan muutosta. Kai se on perusluonteessa. Tämä paikka on koti, vaikkei se parhaalla mahdollisella tavalla olekaan sellainen turvallinen pesä, joka koti parhaimmillaan voisi olla.
Hieman alakuloinen olo, mutta johtuu kai siitä, kun en ole syönyt vielä mitään. Tai ei, ei alakuloinen, vaan haikea. Uutta alkua. Silti hyvät asiat säilyy, vaikka jokin asia muuttuu.
Menen katsomaan asuntoa klo 15, toivon sydämestäni että se on hyvä ja oikea. Ihanaa asua ihan yksin. Tai enhän minä ole yksin, koskaan. Aina on pilkkuja... niin, tuo, joka tuolla pöydän alla jaloissa nukkuu. Rakas.
Leuka pystyyn ja tekemään niitä hyviä ratkaisuja. Independent woman.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti