Elämän hurmaa

Täällä sitä pönötetään, yövuorossa. Pyytämällä sain läppärin tänne huoneeseen. On se kätevä tämmöinen langaton netti. Eiköhän tämä yö kulu notkeasti. Toivottavasti valvomani pari potilasta nukkuvat levollisesti, vaikka tietenkin yö kuluu nopsakammin, jos on tekemistä. Luultavasti tein virheen luvatessani äsken yökölle, että minulle saa kyllä keksiä kaikkea mahdollista puuhaa. Nähtäväksi jää mitä tapahtuu.

Lähetin juuri Mertsille ensimmäisen version Lifestyle-lehden jutusta. Omasta mielestäni se oli ihan ok, eli ei missään nimessä sen tasoinen mihin pystyisin jos yrittäisin. Tunnissa väsäsin sen mindmapin ja muiden muistiinpanojen pohjalta, mitä olen pyöritellyt pari päivää. Katsotaan minkälaisen vastaanoton se saa.

Eilen oli tarkoitus aamuvuoron jälkeen vain pönöttää (yksi eniten käyttämistäni sanoista, pönöttäminen on semmoista mukavaa olemista vailla sen suurempia murheita tai toiminnan suuntaa), mutta saimme kutsun pikkujouluihin. Tillitien emännän firman pikkujouluihin. Minulla tai maailman ihanimmalla ei ole muuten mitään yhteyksiä kyseiseen yritykseen, mutta joku oli perunut ja paikalle tarvittiin pari stunttia.

Heräsin suloisilta päiväuniltani ja Tillitien pariskunta olikin meitä pian hakemassa. Puleerasin itseni juhlakuntoon alta aikayksikön, kuten kunnon agentti konsanaan. Tapasimme pomon ja työkaverit Petrellissä, jossa meiltä heti tiedusteltiin mitä saisi olla. Kiitos omenasiideri minulle, ja ei muuta kuin etiäpäin kohti kaupunginteatteria, jossa katsoimme Shakespeare Hollywoodissa. Joka oli jälleen hauska.

Väliajalle meille oli varattu tarjoilu valmiiksi. Ei tarvinut odottaa hetkeäkään, vaan saimme suoraan istua pöytään, jossa meitä odotti konjakit, sherryt, juusto- ja suklaakakut kahveineen. Teatterin jälkeen meille oli varattu pöytä Sassista. Pitkän kaavan mukaan nautin alkupalaksi vihersalaatin, pääruuaksi paistettua meriahventa ja punajuuri-vuohenjuusto-lasagnea ja talon valkoviiniä, jälkiruuaksi lämmintä suklaakakkua ja vaniljajäätelöä. Tämän ylellisen illan jälkeen ystäväpariskuntamme (onhan se kätevää kun kauniimpi osapuoli on raskaana, niin on vähän niin kuin kuski aina valmiina?) vei meidät suoraan kotiovelleni.

Viime yön unet venyivät niin pitkään etten kehtaa mainita tarkkaa kellonaikaa. Olin ehkä maailman onnellisin, kun sain maailman ihanimman sylissä makoilla ja vielä omaan syliin ottaa hellyyseläin Jasmin (koira sängyssä, törkeää!). Minusta se nyt vaan oli kamalan suloista. Semmoinen läjä pieniä lämpimiä eläimiä, niin kuin rotanpoikasia.

Kävimme Oulunsalossa syömässä porukoilla ja pian olikin jo aika siirtyä tänne sairaalamaailmaan. Edessä on vielä yhdeksän ja puoli tuntia valvomista. Maailman ihanin tulee aamulla hakemaan ja haemme samalla puolikasilta Kallen ja Artturin juna-asemalta. Huomenna aion pakata parhaat juomalasit laatikkoon. Ei sinne muuttoon enää niin pitkä aika ole ja sitä ennen on vielä joulukin (ainiijoose), jolloin ei paljon jouda pakkailemaan.

Mertsi vastasi viestiin ja sanoi, että juttu on mainio ja julkaisukelpoinen, ja kirjoitan ihanasti meidän perheestä, hänestä ja Beauty Centeristä. Loistavaa, loistavaa. En minä nyt uskonutkaan, että se juttu ihan paska olisi...