Tiedän, että harvalle ihmiselle sitä kotiin soitellaan, että tuu töihin. Siinä mielessä tämä sairaanhoitajaksi opiskeleminen on aika helmeä. Vaikka minusta tulee psykiatrinen sairaanhoitaja, olen riittävän pätevä opintojeni puolimatkassa valvomaan mahaleikattuja sekavia potilaita. En jaksanut keksiä tekosyitä laiskuudelleni, joten lupauduin viikonlopuksi töihin, siis perjantai-ilta ja sunnuntaina ja lauantaina aamuvuorot. Yövuoroista kieltäydyin, kun viime kerran jälkeen olin kaksi päivää kuin kuollut lahna.
Nyt bodypumppiin ja illaksi duuniin. Vastahakoisuus paistaa naamasta. Rehellinen työ tuntuu vastenmieliseltä, mutta kai sitä on välillä hyvä tehdä jotakin, ehkä pari työvuoroa lievittää olematonta syyllisyyttäni omaottoisesta hermolomasta. Ratkaiseepa ainakin joitakin huolia, joita rahalla voi ratkaista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti