generated by sloganizer.net

torstaina, joulukuuta 07, 2006

Rakastan elämää, joka kyynelten helminä hohtaa, rakastan elämää, joka myrskyihin tietäni johtaa.

Mp3-soitin paukuttaa BodyCombat 30 soundtrackia tärykalvoon. Suihkunraikkaana combatin jälkeen velatkin on saatavia. Uusi evasive sidekick (en tiiä mikä se on suomeksi, paitsi hyppysivupotku) on varsin haastava ja ihan agenttitavaraa.

Take care to get what you like or you will be forced to like what you get! Right?! (Apache Rocks The Bottom! / Scooter)

Mertsi sanoi, että jos teen jutun Lifestyle-lehteen meidän jumppaavasta perheestä (olen houkutellut siskon ja äidin samalle salille - ja koukussa ovat) niin salin omistaja maksaa tammikuun combat-koulutukseni. Enemmän kuin sata jänistä, as the saying goes.

Er war Superstar
Er war populär
Er war so exaltiert
Because er hatte Flair
Er war ein Virtuose
War ein Rockidol
Und alles rief:
Come on and rock me Amadeus
(Rock Me Amadeus / Zen Dog)

Suoraansanottuna. On tämä aika helevetin hienoa tämä elämä.

Setä sai maksettua vuokran. Isä ja äiti antoivat suullisen maksusitoumuksen hammaslääkäriin. Sain vihdoin varattua ajan, 20.12. Kappas kun löytyikin peruutusaika. Jotkut joutuvat odottamaan kuukausia? Kaikki se on rahasta kiinni tässäkin maailmassa. Paitti. Yks juttu.

Mää oon ehkä maailman hellyydenkipein eläin ja silti maailman ihanin pystyy täyttämään sen loputtoman tarpeen tulla silitetyksi. Mää aattelen koko ajan, että tuun hulluksi siitä ihmisestä. Hyvällä tavalla. Välillä mulla on aika yksinäinen olo sen tunteen kanssa. Oonko mää vähän kahjo kun mua ei nyt hajota mikään maallinen? Eikö kukaan muu ole silmittömästi, korviaan myöten in luuuv...?

Well, you can rock this land baby
Like a shock to the system
I feel good, well alright
Like a shock to the system
Say yeah, ain't it irie
(Shock To The System / Billy Idol)

Isoveli. Oon tässä vähän miettinyt. En lukenut enää niitä viimeisiä sähköposteja, jotka lähetit, koska muutama sana alussa paljasti jo koko tarinan ja en pysty vastaanottamaan ylimääräistä kakkaa mieleni postiluukusta. Totta helvetissä sinä voit minua loukata, jos haluat. Tekeekö se sinusta jotenkin hienon ihmisen tai kovan jätkän? Minua on helppo loukata. Minulla on tunteet ja herkkyyttä. Minä annan arvoa asioille. Minä annan arvoa tärkeille ihmisille, niin kuin sinä. Se on ihan itsestä kiinni kuinka tärkeitä ihmisiä ympärillä on - se arvo täytyy heille tavallaan itse myöntää.

Minkä tahansa asian voi vastaavasti alentaa samalla tavalla... Minä en sano HAPPAMIA pihlajanmarjoista. Ja minä en ihan totta halua yhtään poltettua siltaa elämääni, minä en usko sellaisiin. Jos sinä et halua olla missään tekemisissä minun kanssani, niin hyvä niin, mutta se tapahtuu täysin sinun tahdostasi.

Minun tyylitajuni ei nimittäin sinun kohdallasi ole pettänyt, tunnistan hyvän ihmisen kun sellaisen näen. Ja kun sanon, että haluan sinut veljekseni ja ystäväkseni, se on sitä arvon antamista. Ovatko ihmiset sinulle jotain vessoja, joita käytetään ja jatketaan matkaa? Käyttötavaraa, hyödykkeitä? Sinähän et ole riippuvainen muista, pyhässä yksinäisyydessäsi. En tajua miten joku voi kieltää lajitovereidensa tarpeen niin loistavasti. Enkä nyt sano, että minua pitää välttämättä alkaa, mutta yleensäkin.

Elämä on ja tuntuu hyvältä jakaa sitä.

Minä en suostu ajattelemaan sinusta mitään pahaa, sillä sinä olet se hieno ja kaunis ihminen, jona sinut olen nähnyt. Sinä et vain hyväksy niitä heikkouksia itsessäsi ja se tekee sinusta säkkipäisen. Myönnä että olet vain ihminen! Edes itsellesi!

I'm always here to make you smile
Forget your troubles for a while
I am here to get you on your way
'cause there's a place far away from here
Where you won't feel any pain or fear
(Bring The Noise / Double Dutch)

Musiikki menee syvälle. Jos olisi häntä niin heiluttaisin!

Kodittomana webbikamera Logitech QuickCam Express, 2 valkoista kirjahyllyä, kaksi hieman sököä cd-telinettä (vähiten tarjoavalle huonoon kotiin), maiharityyppiset naisten kengät kokoa 38, überkatu-uskottava niittipanta (huom: koiralle), valkoinen lipasto... näin aluksi. Hakekaa joku pois, nimellisellä korvauksella.

Keittiön puolelle. Ajattelin leipaista sämpylät iltapalaksi. Axel-poika laulaa take me down to the paradise city, mutta täällä ei ole vihreää ruohoa kun lumi tuli viime yönä sen peitoksi. Mutta girls are pretty ja kovia leipomaan!

Tänään on muuten Alias-päivä.

Ei kommentteja: