Ollapa virtahepo!

Maailman ihanin laulaa keittiössä Boris, Boris, sä veit mun sydämen ja Sven oli toisenlainen, Sven oli ruotsalainen. Pistäähän se vähempikin laulattamaan, nimittäin mokoma eksyi tänään kanssani bodypump-tunnille. Siihen putkeen sitten jäin pitämään combatin ja olipa kyllä pikkasen niinku hauskaa! Oli enemmän porukkaa kuin aikoihin, mukavata.

Ensi maanantaina on vappu eikä Oulunsalossa ole tunteja, mutta keskiviikkona menen Rajakylään Profeel-kuntoklubille pitämään pumppia ja combattia. Niin, sitä pumppia, juukeli. Se on ollut pari vuotta haaveena ja nyt se sitten toteutumassa. The chase is better than the catch? Kyllä se pari vuotta sitten tuntui ihan ihmeelliseltä asialta, että minäkö muka siellä edessä, eeeiiii... Nyt ei oikeastaan edes hirveästi jännitä tuleva koulutus. Ei pelota, on vaan mukavaa. Ja erityisen mukavaa on nähdä Bellissima Mariaa ja Jokke-koiraa.

Lauantaina kävimme OYS:ssa katsomassa Tillitien isäntää, joka oli vielä aika sekaisin synnytyksen jäljiltä. Vauvaa ja äitiä emme päässeet katsomaan, mutta käytimme tuoretta isää kävelyllä ja joimme limukkaa ja söimme kaurakeksejä suljetussa kanttiinissa. Digikameralta saimme nähtä kuvia siitä ihmeellisestä pienestä ihmisestä, jonka tapasimmekin jo seuraavana päivänä.

Niin, menetin eilen sydämeni pienelle pojalle, Tillitien uudelle ohjelmatoimiston päällikölle, joka suloisesti lepäili sylkkysessäni ja ihan selvästi naurahti ehdotukselleni että mitä jos me tehtäisiin tuon ihanuuden kanssa sulle, pikkumies, leikkikaveriksi sellainen pieni Amalia-tyttö. Että sieltä se vauvakuume taas puskee, vaikka kovasti minä yritän ajatella opiskelemista tai bodypumpeleita tai gerbiileitä. Sanoin kyllä tänään taas ihanimmalle, että saa ihan milloin vain pamauttaa mut paksuksi, että ei haittaa.

Meille tuli eilen kolme gerbiiliä. Ollaan me sitä harkittu tässä jokin aika ja mietitty, että mikä tuholaiseläin se olisi järkevin. Päädyttiin gerbiileihin, koska ovat päiväeläimiä, laumasieluja ja hajuttomimpia. Ja kovia puuhailemaan. Niille ei vielä olla keksitty nimiä. Maailman ihanin on niistä enemmän tohkeissaan kuin minä, ja se on ihan reilua. Ne ovat hänelle ensimmäisiä omia lemmikkejä ikinä. Minulla on ollut kissoja ja koiria, undulaatteja, hiiriä, rottia, kaneja, jotain eläimiä lähes tauotta aina siitä asti kun vuonna 1991 sain kanini Nicky Rositan. Eläimillä on hirveän suuri positiivinen vaikutus minuun. En osaisi varmaan olla ilman. Ja niin kuin kaikki hevostytöt, minäkin haluaisin joskus vielä oman hevosen.

Onhan se aika hassua miten aikuinen mies jaksaa innostua siitä, että pieni hyppymyyrä kuoputtaa tassuillaan hassusti tai kuikistelee etutassut ilmassa tai jyrsii raivokkaasti kananmunakoteloa. Yhtä liikuttavaa melkein kuin se pieni vauva eilen ihanuuden sylissä, ja se ilme hänen kasvoillaan, kyllä se pistää ison miehen polvilleen, semmoinen pieni käärö.

Kävin tänään opolla ja opo kehui, että olen hyvin perillä asioista. Ai mää vai? Hä? Kävin koululla syömässä kasvispyttipannua ja tuntui olo ihan huijarilta. Että "meenkö mää läpi opiskelijana" tai jotain, kun en ole siellä pitkiin aikoihin käynyt sillä tavalla rutiininomaisesti päivittäin. Löysin ruokaseuraksi varusmiesveljeni tyttöystävän, jonka kanssa keskustelimme mm. Oulunsalon vuokra-asunnoista. Olen vähän miettinyt että olisko se siistiä asua rivitalossa. Kerrostaloon minua ei kyllä saa millään enää tämän luhtitalon jälkeen.

Kävimme lauantaina mummilassa ja katsoimme virtahepodokumenttia. Jos olisin eläin, olisin virtahepo. 3000 kg painava laumassa viihtyvä kasvissyöjä. Krokotiilitkin jättävät aikuisen virtahevon rauhaan. Lönkyttelevä virtahepo oli ihan hassu näky. Virtahevot ovat energiataloudellisesti ovelia, ne kelluvat vedessä kaikki päivät. Tosin luin jostakin, että virtahevot tappavat Afrikassa enemmän ihmisiä kuin mikään muu nisäkäs. Että revi siitä.

Meidän pappa täytti lauantaina 78 vuotta. Tunnen itseni aika penikaksi, täytän 9.5. 25 vuotta.

Kolmen yön päästä lähden seikkailemaan pääkaupunkiimme Helsinkiin. Ostin eilen junaliput netistä. Ihana tuo printteri, kun sillä voi... printata. Mua välillä meinaa rassata kun päässä soi se Grandiosa-mainos. Sitten yhtä aikaa alkaa soimaan Leonard Cohenin Ain't No Cure For Love. Ihmeellisesti yhteen remixattuna. Jee jee, hyvä meininki!

Ja saunaan, mua jo ootellaan!