Eipä tässä paljon muuta ehdi tekemään kuin niistää ja niistää, ja Maailman Ihanimman on vaikea käsittää miten sain päivässä niistettyä talouspaperirullan, vessapaperirullan ja paketin nenäliinoja. Ehkä niistotekniikkani on yhtä epätaloudellinen kuin ajotapani. Ruumiinlämpökin on kohonnut ja tässä odotellaan, että nouseeko se niin kuin lajitovereilla on noussut, sinne neljäänkymppiin. Pitäisiköhän jo miettiä, mihin numeroon sitä piti soittaa jos kuumetta on reippaasti, nimittäin influenssarokotetutkimuksen tiimoilta pitää soittaa jos oireita on.
Minun tuurillani olen siinä verrokkiryhmässä.
Parasetamoolit loppuu kohta.
Aivan helvetisti syö naista tämä joutenolo. Ei siinä, etten pääse harjoitteluun, eikä siinä, että en pääse jumpalle, eikä siinäkään että ei tässä voi paljon muuta tehdä kuin ladata Housea jakso toisensa jälkeen. Ei voi syödäkään aikansa kuluksi, kun muuten menee laihdutus häneksi, vaikka kyllä eilen meni jo lohtusyömisen puolelle ja Rodiksen pizza oli siihen aivan hyvä.
Ei ajatus kulje niin että voisi tehdä mitään kouluhommiakaan oikeasti. Ei kunnolla edes väsytä, että voisi vain nukkua. Olisi ihan mukavaa nukkua maanantaiaamuun, ja sitten olisin terve ja menisin tekemään kahdentoista tunnin päivän harjoitteluun ja elämä palaisi takaisin raiteilleen.
Melkein pahinta on tämä kun huulet rohtuu!
Jos jotain hyvää, niin kuuloaisti ei ole vielä mennyt. Yksi tämänhetkisistä suosikkikappaleista on September - Until I Die, jota onneksi luukutetaan ihan mukavasti Voicelta, kun telkkari on auki ja emäntä raatona sohvalla.
Jotain aivan muuta ja kaunista on Vuokko Hovatan tuleva levy Lempieläimiä, joka ilmestyy ensi keskiviikkona. Melkein tässä levotonkin rauhoittuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti