Ajattele, että näet jokaisen asian nyt ensimmäisen, tai yhtä hyvin viimeisen, kerran... tekee taikuutta.

Aamukuudelta herätys, plim, työharjoitteluun. Kymmeneltä illalla, tsädäm, kotona suihkun- ja sateenraikkaana. Kaikkea sitä näköjään jaksaa - kahdeksan tuntia lasten kirurgisella osastolla jotain alle viiden tunnin yöunien (hyvää valvomisseuraa, niin kerta, oma rakas!) jäljiltä, tunti combattia Oulunsalossa, tunti pumppia Beauty Centerillä, suihkuun ja kotio paistaan lättyjä. Voisin syödä lättyjä ehkä loputtomiin. Maailman Ihanin oli tehnyt pyynnöstäni valmiiksi simppahyvän taikinan. Pur.

Olen ihan pöliän onnellinen ja toivoisin kovasti, että se johtuu asenteesta eikä napeista, jollaisen vedän joka aamu. En tiedä olisinko selvinnyt näin tehokkaasti ylös masennuksen suosta ilman niitä, mutta haluaisin jo eroon, vaikka tiedän kyllä että niillä aloitettu tie on pitkä eikä lopu ainakaan pariin kuukauteen. Voisin kysyä lekurilta, että jos edes puolittaisi.

Mutta miksipä en olisi onnellinen? Kaikki on niin hyvin. Lähes kaikista edellisistä juhannuksista poiketen tämä juhannus oli mukava, paitsi että isä tietenkin on ottanut tavakseen ryypätä ja häpeäkään ei vanhaan tapaan enää tee hänestä hiljaista kaappijuoppoa. Olenpa nyt aikuinen ja irtaannun sen verran vanhemmistani, että en häpeä isääni vaan elän ihan omaa elämääni, joka on - hittovie!- mainio. Mutta niin! Se juhannus. Syötiin, kesäteattereiltiin, syötiin. Valvottiin ja mentiin nukkumaan. Ihanaa rakkautta vaan. Ei mitään vammaisia kännitappeluita (minä olin kuski ja Maailman Ihanin kohtuuden rajoissa) tai muuta perinteistä.

Oulunsalossa haisi tänään lehmänsonta ja mietin, että mihin me oikein ollaan muuttamassa. Vein pari laatikkoa kirjoja, kynttelikön ja kaksi muhevaa tyynyä uuteen kotiin. Hyllyjen paperointi jatkuu huomenna tai ylihuomenna. Pitää ruuvata kaapinovet irti, että saan hyllyt irrotettua. Eilen oli tylsää kun en saanut ovia irti ilman ruuvimeisseliä, ja odotin Maailman Ihaninta hakemaan minut pois sieltä. Kulotin sitten pihaa joutessani. Tai siis pienen palan yhdestä kohtaa mihin tehdään kukkapenkki ja ajattelin, että kuivaneen heinän saa parhaiten pois polttamalla. Vähänkö oli kivaa. Hyttyset kuolivat kaikki häkämyrkytykseen ja sain olla hetken rauhassa. Pikkasenko vihaan hyttysiä.

Maanantaina ei tule ikinä mitään telkkarista. Ehkä parempi niin. Uskallanko jättää harjoittelupäiväkirjan kirjoittamisen huomiselle? Lupaan kirjoittaa huomenna kahden päivän edestä. Harjoittelu loppuu muuten ensi viikon perjantaina.

Jos käyt jumpalla jossakin, niin kerro ihmeessä ohjaajalle jos pidät jostakin asiasta hänen tunnissaan, ja jos nätisti osaat antaa rakentavaa palautetta, niin anna sitäkin. Nimittäin jumpanvetäjän työ on yksinäistä ja harvoin sitä tietää, ovatko asiakkaat tyytyväisiä. Kaikki maailman ihmiset haluavat kuulla kehuja.

Joo. Voisin olla onnetonkin. Ei tämä onnellisuus ole sellaista lottorahoissa kylpemisestä johtuvaa itsestäänselvää. Teen kuitenkin pitkiä palkattomia harjoittelupäiviä, tilillä on euro, muuttoon liittyvä to-do-lista on aika älytön ja blaa blaa blaa. Ja menkat kaupan päälle! Mutta. En minä nyt osaa ajatella tuolla tavalla. Kaikki on vaan niin mukavaa. Lajitoverit on ihania. Tänään yksi kolleega sanoi, että voi tuurata yhden jumpan, joka on hankalaan aikaan, vähänkö helpotti elämää.

Olo on raukea ja rento tämän reippaan päivän jälkeen. Ilman työtä ansaittu lepo, niin että ei ees kunnolla väsytä, on laiskottelua! Olevinaan rento, mutta kuitenkin sellainen jännite, että voisin vapautuneesti itkeä, kun olisi jokin syy, ja kierolla tavalla pelkästään nauttisin siitä (jotain samaa tyydytystä kuin siinä, että pidättää pissaa ja lopulta pääsee vessaan).

Agenttikolleegan kanssa oli puhetta, että kuvattaisiin tällä viikolla mun pumppilisenssivideo. Saiskohan sitä senkin tosissaan hoidettua pois päiväjärjestyksestä? Pikkasen olis kyllä hyvä. Joo, olis.

Tsemppiä. Mää lähen nukkumaan, tai etsimään tietäni vähitellen jonnekin sinne päin, tuolla sohvalla on uutisia katsova lämmin lajitoveri, menen maukumaan ja kiehnäämään ja saatan varastaa palan lättyä, jos sitä on vielä jäljellä.

Aamuja

Olen nähnyt mielenkiintoisia unia. Että millähän perusteella minä valitsen uniini sivuosanäyttelijät, kun viime yönä castissa oli mm. Yazka ja Janne Raudaskoski. Muutenkin unien kulku on jännää. Selvästi alitajunnalla on draivi päällä selvittää kaikenlaisia asioita... Olen jo usean yön jälkeen muistanut herättyäni pitkälle, mitä unta olen nähnyt. Viime yö oli pitkästi aikaa melkeinpä painajaisista vapaa. Jännä juttu oli muuten se, että muistan kun katsoin unessa peilistä kasvojani, jotka olivat hikimärät ja kun heräsin, oli taas tukkapehkon alla takaraivo hiestä kostea.

Pitkästä aikaa positiivinen yllätys elokuvien parissa, nimittäin Aidosti Outoa eli paremmalta alkuperäisnimeltään Stranger Than Fiction. Olemme katselleet lukuisia elokuvia viime aikoina, ja tämä on niitä harvoja, joiden kanssa en ole nukahtanut ennen puoliväliä. Asiaa auttoi kyllä sekin, että odotukset olivat aika minimissä, vaikka Will Ferrell onkin mainio komedianäyttelijä, niin ei hänen elokuviltaan mitään kovin syvällistä voi odottaa. Tämä elokuva tosiaan oli siis todellakin freesi yllätys! Check it out, homeboy.

Vuorokausirytmi on ollut yövuorojen jälkeen sekaisin. Tein harjoittelussa alkuviikosta kaksi yövuoroa. Kello on nyt 6:15 ja mulla ei ole mitään käsitystä, että pitäisikö nyt ruveta jollekin vai menisikö takaisin nukkumaan. Asialliset hommat olen hoitanut (eli jumpat) ja muuten olen eilisenkin päivän vetänyt unta palloon.

Tänään on siis ilmeisesti juhannusaatto. Iltapäivällä Oulunsaloon syömään porukoille, sitten kesäteatteriin (oltiin mussun kanssa siellä viime kesänäkin, eli on jo perinne), sitten syömään lisää. Meneehän se niinkin. Ei sitä jaksa vanha riehua, paitti combatissa.

Maailman Ihanin nallu nukkuu niin sietämättömän vastustamattoman näköisenä tuossa, että köllähdän viereen, silläkin uhalla, että herään iltapäivästä. Haittaako tuo mittään.

Daa dirlan dirlan daa

Kaikki on aivan mallikkaasti. Ei tässä oo paljon joutanut kirjottelemaan! Ollaan rampattu Aaro Henrikin ristiäiset, Mamman synttärit, Tonin valmistujaiset... Ruokavalio on ollut erittäin täytekakkupainotteista.

Eipä tässä nyt mitään sen pöljempää. Aattelin ruveta värkkäilemään pizzaleipiä, kun Maailman Ihanin palajaa kohtpuoliin formulastudiolta Oulunsalosta. Vielä siis täällä Kaakkurissa, parin viikon sisään itekin oulunsalolaisena.

Vähänkö hyvin on menny kaikki ja en aatellut suuntaa muuttaa niinku olleskaan.

Party on! (License to Chill)

Tiditiiditiididiidii! Tänään tuli sähköpostilla postia, että nyt on hyväksytty vihdoin ja viimein meikäläisen bodycombat-lisenssivideo. Niin siis ekalla kerrallahan se meni läpi, mutta jouduin odottamaan pirun kauan kun lähetin mini-DV:llä materiaalin (DVD tai VHS olisi tullut nopsemmin takaisin). Asiallista palautetta tuli tekniikasta, mutta toisaalta olen kyllä videon lähettämisen jälkeen jo ehtinyt kehittyä huimasti, niin että en ole yhtään huolissani.

Matka jatkuu...

I just wanna ******* dance!

Tämä piristykseksi kaikille.

Vähänkö siistiä. Sain tänään muuten ekaa kertaa elämässäni naksautettua sormen nivelen vetämällä. Siis tiedättehän miten jotkut tekee, se on raivostuttavaa. Ollut jotenkin levottomat sormet ja kokeilen jos kiskominen auttaisi. Että tämmöstä.

Blööh.

This too shall pass.

Nyt olen ihan väsytetty. 46 tuntia työharjoittelua tällä viikolla. Niin ja tietenkin reipasta jumppailua neljänä päivänä. Niin ja samalla tosiaan on tullut tuo asunnonvaihtoasia. Reipas tyttö! Nyt on semmoinen olo, että rentoutuisin itkemällä, jos Cipralex ei tasaisi perhana sieltä päästä niin, ettei lähde edes repimällä.

Sen sijaan, että puhaltaisin pillillä myrskyä vesilasiin, rauhoitan ja otan vähän omaa aikaa tässä näin huokaisten syvään ja olen hetken ylpeä itsestäni ja kytyisistä saavutuksistani, joiden takia olen nyt uupunut ja millimetrin lähempänä tavoitetta, jonka saavuttaminen ei tule tuntumaan kuitenkaan miltään.

Itseironia ja sarkasmi samassa sopassa tekevät keitosta kuninkaallisen.

Sen sijaan, että kiusaisin itseäni, tiedostan, että olen väsynyt ja kaipaan lepoa. Siis unta. Nukkumista. Ei mitään hermolomaa kaikesta, vaan ihan kunnon lähes-rajoittamattomat yöunet.

Stressi on sitä, että elimistö luulee kaiken olevan hätätilannetta. Kaikki on nyt kuules ihan hyvin, laske ne hartiat alas ja rentoudu. Hengitä. Rentouta kaikki ne lihakset, joita et edes huomaa kiristäväsi koko ajan. Älä pure takahampaita yhteen, älä naputa levottomasti, älä heiluttele jalkoja, nyt kaikki kiihtymys ja jännite pois.

Älä keksi syitä olla onneton, epävarma, peloissasi, katuva, syyllinen tai huono. Sinä olet ihan loistava, juuri tuollaisena kuin olet, hassu.

Ajattele hymyä, naurua. Tämä ei ole harjoitus, tämä on tosielämää, jokainen hetki on once in a lifetime situation. Ei tämä ole niin vakavaa. Ketä varten tässä pörhistellään? Tähän ei ole minkäänlaista käsikirjaa, tämän saa mennä läpi ihan miten itse haluaa. Sinä olet itse kirjoittanut omat sääntösi, joiden mukaan keräät pisteitä ja luulet raukka vielä, että jotakuta muuta kiinnostaa sinun henkilökohtainen räpiköintisi.

Ota nyt hei ihan relasti, jooko.

Wuush.

En tiedä mistä nyt tuulee, mutta kaikki on älyttömän hyvin ja onnellisesti. Kuten että:

Harjoittelu on alkanut ja eka viikko (joka jatkuu vielä huomenna) on omasta mielestäni mennyt todella kivasti. Ei ahdista eikä pelota yhtään. Raskasta, mutta opettavaista on. Ja mikä tärkeintä, opinnot etenevät. Hurjasti.

Kävin raskaan päivän päälle ihan kunnialla vetäsemässä pumpin ja combatin ja sain kehuja kyseiseltä kuntoklubilta ja minusta kuulemma tykätään, mikä täyttää hyväksynnänkipeän sydämeni suurella lämmöllä. On myös merkillisen hienoa, jos asiakkaat nauttivat edes melkein yhtä paljon kuin minä. Pohjimmiltani olen palveluskoiraluonne.

Muutamme Oulunsaloon rivarikolmioon vuokralle. Prinsessa Jasmine saa oman pihan, vielä isomman kuin nyt. Ihan oikean pihan eikä mitään kytystä länttiä. Rakastan ihan hulluna yhtä kaljupäistä miestä, joka siis meni ja veti kesätukkamallin eli kaikki pois.

Kaikille sama onni: ihanan lämpimät ilmat. Saunasta pihalle jäähdyttelemään, oi voi mikä yksinkertainen nautinto.

...shoot him, cut out his tongue, then shoot his tongue!

Vapaapäivä! Käytiin päivällä pyöräilemässä Ainolanpuistossa, Hollihaassa, siellä sun täällä. Nippe alias Schnippe hunden sai haistella ja maistella ja olikin sitten tyytyväinen, kun jätimme hänet illaksi kotivahdiksi ja menimme itse elokuviin. Pirates of the Caribbean: At World's End oli tokkiinsa viihdyttävä.

Onnea kaikille valmistuneille. Lakkipäitä ja muita juhlijoita näkyi kaupungilla. Pyörämatkan varrella oli monen talon piha täynnä autoja ja pihalla seisoskeli poikia puvut päällä ja tytöillä oli kans aivan ihanii juhlamekkoi. Itsekin nautiskelin ja ulkoilutin onnellisia sääriä pitkästä aikaa lyhyessä hameessa.

Ei synny syvempää. Sitä odotellessa lukaise läpi vaikkapa Tony Dunderfeltin artikkelit. Tai täydennä yleissivistystäsi tällä Saturday Night Live-pätkällä (Go Justin!). Olethan tsiigannut jo Alanis Morissetten version Black Eyed Peasin "My Humps"-kappaleesta? Video nähtävillä mm. osoitteessa http://myspace.com/alanismorissette. Joo vaan oikiasti. Teemahan on sama kuin YleX:n tämän vuoden kesäkumikampanjassa: respektii. Kesäkumibiisin 2007 "Hyppää kyytiin" esittää Antti Tuisku featuring Mariska.

Huomenna pääsen pitämään piiitkästä aikaa bodypumppia. Päivähän tässä ehti olla jo välissä, mutta kun se on niin mukavata niin ei meinaa oikeen pysyä poissa vaikka tietenkin pitää välissä levätä välillä. Sen jälkeen on luvassa meidän äipän synttäreiden juhlimista. Kivvaa. Koitan olla kiinnittämättä vielä liikaa huomiota hirmu pelottavaan ensi viikkoon... Rohkeus ei ole pelottomuutta - se on pelon hallintaa. Gulp. Koitan ajatella eteneväni kuin kapteeni Jack Sparrow: ympärillä räjähtelee, hän tarttuu vain johonkin köyteen, joka riuhtaisee hänet ihmeen kaupalla turvaan. Minua, kuten ystävääni kapteeni Sparrow'ta, on siunattu erinomaisella tuurilla.