Suska otti ja haastoi.
1. Juuri luettua:
Öhöm. Itseasiassa en juurikaan lue. Pätkiä olen viimeksi lukenut Dalai Laman ja Howard C. Cutlerin kirjasta Työn ilo - onnellisuuden taito työssä.
2. Parhaillaan luettavana:
Edellinen, sekä Martti Linqvistin Ammattina ihminen.
3. Lukujonossa vuoroaan odottavat:
Ei oo jonoksi asti. Tai nuo edelliset kai jonottavat, koska en yleensä juurikaan osaa ottaa aikaa lukemiselle. Ehkä sitten elokuussa. Ikuisuusjonossa on anatomian tenttikirja.
4. Haluaisin lukea:
Huikeita agenttiseikkailuita, mutta taidan tyytyä Alias-maratooniin.
5. Kirja jonka jätin viimeksi kesken:
David Baldacci - Aikapommi. En kyllä muista aloitinko sitä edes. Se olisi kai huikea agenttiseikkailu.
En nyt ole sillä tuulella, että jaksaisin haastella. Jos joku ei ole kertaalleen jo tehnyt niin ymmärtäköön nyt ottaa haasteen väkisin tästä.
maanantaina, kesäkuuta 26, 2006
Bloodsucking Bastards
Ikkunaan on liiskattu lukuisia pieniä kärpästä muistuttavia verenimijöitä, osa niistä niin pieniä että niitä hädin tuskin tämmöisellä linssillä korjattavalla silmällä näkee. Uusia pirulaisia töpöttelee raatojen ohi, kuin odottaen surmaniskua. En tiedä mitä ne ovat, mistä niitä tulee ja miten niistä pääsee eroon, mutta totta vie ne purevat, imevät verta ja tekivät viime yöstä vähäunisen. Siispä minuuteissa laskettavan yöunen jälkeen oli helppo soittaa töihin, että olen kipeänä, mikä ei ole edes suuri valhe, koska olen juhannuksen ollut puolikuntoisena. Ja aatto ja juhannuspäivähän menivät aamuvuoroissa, eli siis puolikuntoisena on töitäkin paiskottu ja paskaa lapioitu, joten menköön tämä tällä kertaa.
Puolikuntoisena lipittelen tässä siideriä ja nautin olemisesta. Saatana on sen säätänyt että minä ja mies emme koskaan tee samaa vuoroa, jotta emme toisistamme liikaa pääsisi nauttimaan. Olen hoitanut asioita ja ollut niin etovan tehokas, että ihan itseäkin vähän tämä homma ihmetyttää.
Olen kilahdellut juhannuksen tienoilla pari kertaa lähestulkoon legendaarisesti (syytän menkkoja!). Kyllä vähän itteäkin järkytti että mistähän se taas tuulee ja meneekö se oottamalla ohi. Mieliala kun kääntyy hetkessä 180 astetta, hetkessä kotikissasta naarasleijonaksi ja takaisin, kyllähän se pistää miehen miettimään että paetako vai eikö, kas siinä pulma, vai leikkisikö kuollutta, jos se vaikka jättäisi rauhaan. Nyt on taas kotikissa-moodi päällä ja verenvuodatuksen loputtua kenties se moodi kestää kuten on pitkään kestänyt ennen niitä päiviä. Jee jeellä mennään ja katotaan mihin se riittää.
Pienistä asioista sitä osaa olla taas iloinen, tai kai se on iso asia kun mp3-soittimeen löytyi patterit ja pyykit on ulkona kuivumassa ja tuo yksi kirjekuori pitäisi viedä postilaatikkoon niin ropisisi opintopisteitä rekkariin. Iloinen olen ti-ke aamuvuorojen jälkeen koittavasti to-pe vapaasta ja viikonlopun iltavuorojen jälkeen koittavasta ma-ke vapaasta.
Iloinen olen neljännestä avomiehestä, jonka kamoja roudataan torstai-iltana Kaakelikeskuksen pakettiautolla. Sinkkukämpästä tulee uudenlainen tukikohta. Iloinen olen tästä aivottomasta popista, joka korvissani soi, tällä hetkellä Kate Ryan - Only If I. ...you were the summer of my life... Bimbolla tavalla olen onnellinen jokaisesta, jota olen koskettanut ja jolta olen saanut rakkautta tällä matkalla. Vdu tätä nyyhkyttelyä. Jospas huijaisin itseni imuroimaan.
Puolikuntoisena lipittelen tässä siideriä ja nautin olemisesta. Saatana on sen säätänyt että minä ja mies emme koskaan tee samaa vuoroa, jotta emme toisistamme liikaa pääsisi nauttimaan. Olen hoitanut asioita ja ollut niin etovan tehokas, että ihan itseäkin vähän tämä homma ihmetyttää.
Olen kilahdellut juhannuksen tienoilla pari kertaa lähestulkoon legendaarisesti (syytän menkkoja!). Kyllä vähän itteäkin järkytti että mistähän se taas tuulee ja meneekö se oottamalla ohi. Mieliala kun kääntyy hetkessä 180 astetta, hetkessä kotikissasta naarasleijonaksi ja takaisin, kyllähän se pistää miehen miettimään että paetako vai eikö, kas siinä pulma, vai leikkisikö kuollutta, jos se vaikka jättäisi rauhaan. Nyt on taas kotikissa-moodi päällä ja verenvuodatuksen loputtua kenties se moodi kestää kuten on pitkään kestänyt ennen niitä päiviä. Jee jeellä mennään ja katotaan mihin se riittää.
Pienistä asioista sitä osaa olla taas iloinen, tai kai se on iso asia kun mp3-soittimeen löytyi patterit ja pyykit on ulkona kuivumassa ja tuo yksi kirjekuori pitäisi viedä postilaatikkoon niin ropisisi opintopisteitä rekkariin. Iloinen olen ti-ke aamuvuorojen jälkeen koittavasti to-pe vapaasta ja viikonlopun iltavuorojen jälkeen koittavasta ma-ke vapaasta.
Iloinen olen neljännestä avomiehestä, jonka kamoja roudataan torstai-iltana Kaakelikeskuksen pakettiautolla. Sinkkukämpästä tulee uudenlainen tukikohta. Iloinen olen tästä aivottomasta popista, joka korvissani soi, tällä hetkellä Kate Ryan - Only If I. ...you were the summer of my life... Bimbolla tavalla olen onnellinen jokaisesta, jota olen koskettanut ja jolta olen saanut rakkautta tällä matkalla. Vdu tätä nyyhkyttelyä. Jospas huijaisin itseni imuroimaan.
torstaina, kesäkuuta 22, 2006
keskiviikkona, kesäkuuta 21, 2006
Hey, get your granny washed today
Töissä oli hauskaa. Kesäjuhlassa sai kakkua, nam.
Tietyllä tummaakin tummemmalla huumorilla täytyy suhtautua innostuakseen zombimaisten vanhusten hoivaamisesta niin, että työnsä tekee aina yhtä täydellisesti. Alalla pitkään olleet, väsähtäneet tätit oikovat usein mutkia suoriksi, mikä ei tietenkään ole tarkoitus, kun tavoitteena on potilaan "hyvä hoito".
Come summer the work gets kind of hard
This ain't no place to be if you're planning on being a star
Let me tell you it's always cool
And the boss don't mind sometimes if you're acting like a fool
Working at the granny wash (oh oh, yeah yeah)
Elokuu. Tulisit jo. Ensin pitäisi selvitä heinäkuusta. En malta odottaa viimeisenä päivänä tilille jämähtävää rahasummaa. Luultavasti enemmän kuin olen koskaan käsitellyt, elämäni ensimmäinen oikeasta työstä maksettu oikea palkka, siis kuukausipalkkaa, tähän asti elämässä on ollut vaan keikkailuja.
Niin no, epäpätevyysvähennyksiähän tietenkin menee. Kaikkihan tietävät sen saman vanhan laulun, että hoitoalan palkat ovat berberistä, joten taistelematta en minäkään aio luovuttaa. Olen käynyt nitkuttamassa Tuirankartanon -10 % vähennyksestäni osastonhoitajan sijaiselle, joka ei voinut asialle (muka) mitään, ja asion käydä nitkuttamassa lisää lomalta palaavalle osastonhoitajalle parin viikon päästä.
Jouduin allekirjoittamaan työsopimuksen ekana päivänä suuta mutristellen, mutta sijainen sanoi, että vakituinen osastonhoitaja voi jälkikäteen toki nostaa palkkaa (ihan niin kuin nostaisi, mutta katsotaan kun pistetään kova kovaa vasten...). Kysymys on paitsi rahasta, myös periaatteesta, ja nimenomaan rahasta. Kaupunginsairaalassa maksoivat -5% vähennyksellä. Paras kai tyytyä siihen mitä saa, lässynlässyn, minullahan ei mitään tutkintoa ole. Mutta kun on oikeasti vaikeuksia saada työntekijöitä, niin ei pitäisi olla työnantajalla varaa rutkuttaa palkoista.
Ikuisuuksia kestänyt parvekeremontti on kuulemma saatu päätökseen Mäntylässä. Silminnäkijä kertoi pressujen häipyneen ikkunoista, itse viihdyn täällä armahan kämpillä. Oli muuten ihanuus väsännyt taas sellaiset pöperöt, että tie naisen sydämeen kiertää ehdottomasti vatsan kautta. Olen lievästi paskana tähän läpsystävaihtamiseen, eli siis kun minä tulen iltavuorosta niin hän lähtee yövuoroon ja kun hän tulee yövuorosta niin minä lähden aamuvuoroon jne. Oi elokuu, oi elokuu...
Telkkarista kuuluu seksin ääniä. Toosa kiinni. Menen yksin kylmään suihkuun.
Tietyllä tummaakin tummemmalla huumorilla täytyy suhtautua innostuakseen zombimaisten vanhusten hoivaamisesta niin, että työnsä tekee aina yhtä täydellisesti. Alalla pitkään olleet, väsähtäneet tätit oikovat usein mutkia suoriksi, mikä ei tietenkään ole tarkoitus, kun tavoitteena on potilaan "hyvä hoito".
Come summer the work gets kind of hard
This ain't no place to be if you're planning on being a star
Let me tell you it's always cool
And the boss don't mind sometimes if you're acting like a fool
Working at the granny wash (oh oh, yeah yeah)
Elokuu. Tulisit jo. Ensin pitäisi selvitä heinäkuusta. En malta odottaa viimeisenä päivänä tilille jämähtävää rahasummaa. Luultavasti enemmän kuin olen koskaan käsitellyt, elämäni ensimmäinen oikeasta työstä maksettu oikea palkka, siis kuukausipalkkaa, tähän asti elämässä on ollut vaan keikkailuja.
Niin no, epäpätevyysvähennyksiähän tietenkin menee. Kaikkihan tietävät sen saman vanhan laulun, että hoitoalan palkat ovat berberistä, joten taistelematta en minäkään aio luovuttaa. Olen käynyt nitkuttamassa Tuirankartanon -10 % vähennyksestäni osastonhoitajan sijaiselle, joka ei voinut asialle (muka) mitään, ja asion käydä nitkuttamassa lisää lomalta palaavalle osastonhoitajalle parin viikon päästä.
Jouduin allekirjoittamaan työsopimuksen ekana päivänä suuta mutristellen, mutta sijainen sanoi, että vakituinen osastonhoitaja voi jälkikäteen toki nostaa palkkaa (ihan niin kuin nostaisi, mutta katsotaan kun pistetään kova kovaa vasten...). Kysymys on paitsi rahasta, myös periaatteesta, ja nimenomaan rahasta. Kaupunginsairaalassa maksoivat -5% vähennyksellä. Paras kai tyytyä siihen mitä saa, lässynlässyn, minullahan ei mitään tutkintoa ole. Mutta kun on oikeasti vaikeuksia saada työntekijöitä, niin ei pitäisi olla työnantajalla varaa rutkuttaa palkoista.
Ikuisuuksia kestänyt parvekeremontti on kuulemma saatu päätökseen Mäntylässä. Silminnäkijä kertoi pressujen häipyneen ikkunoista, itse viihdyn täällä armahan kämpillä. Oli muuten ihanuus väsännyt taas sellaiset pöperöt, että tie naisen sydämeen kiertää ehdottomasti vatsan kautta. Olen lievästi paskana tähän läpsystävaihtamiseen, eli siis kun minä tulen iltavuorosta niin hän lähtee yövuoroon ja kun hän tulee yövuorosta niin minä lähden aamuvuoroon jne. Oi elokuu, oi elokuu...
Telkkarista kuuluu seksin ääniä. Toosa kiinni. Menen yksin kylmään suihkuun.
tiistaina, kesäkuuta 20, 2006
Illan hyvät ajatukset
Linnut laulaa, mies meni yötöihin, minä nautin elämästä. Pitäisi varmaan nukkua vähän ennen kuin se tulee takaisin, että voin sitten pitää sitä hereillä kunnes lähden itse iltavuoroon... tai mikä iltavuoro se on jos on töitä klo 12-20, koko päivähän siihen menee. Huomenna Tuirankartanon asukkaat roudataan pihalle jonkinlaisiin puutarhajuhliin kesän kunniaksi.
Pitistä itseäsi tällä. "Nykyisillä elintavoillasi kuolet 86-vuotiaana torstaina 7. maaliskuuta 2069". Vastasin kyllä rehellisesti, että meillä ei ole toimivaa palovaroitinta ja se luultavasti alensi elinikääni. No joopa joo, vastasin pahimpien mahdollisten vaihtoehtojen mukaan niin sain silti eliniäksi 70 vuotta, "elät 1 prosentin todennäköisyydellä 82-vuotiaaksi tai vanhemmaksi". 82 vuotta on odotettu elinikä 1982 syntyneillä naisilla. Tuota rämpätessä havaitsin, että odotettu elinikä laskee mitä myöhemmin on syntynyt ja päinvastoin nousee mitä aiemmin on syntynyt. 1920 syntyneellä se on 90 vuotta, 2006 syntyneellä 81 vuotta.
Koira pötköttää lattialla, vaan käsken sen sänkyyn viereen, kun se on niin lämmin ja pehmeä. Mahalaukku on survottu täyteen maailman parasta syötävää asiaa eli rakkaan spessu-tonnikalalasagnea. Ehkä bebeeleivokset ja tiikerikakku on vaan parempia, mutta ei mikään muu. Eilen Tuiran rannassa me puolitettiin bebee-leivoksia kynsiviilalla, kun ei ollut muutakaan asetta. Hyi ku me ollaan niin ällöttäviä söpöilyinemme. Kieli kurkkuun ja siinäpä se aika sitten rattoisasti kuluukin niin ettei huomaakaan. You make me sick to my stomach, baby. Siihen kun laitetaan päälle käsittämätön kommunikointi vih-miuh-äänteillä niin sitä ei kyllä kukaan selvin päin jaksa katella.
Kävin tänään bodypumpissa (olen käynyt muutenkin kyllä jumpalla, vaan en todellakaan aina jaksa tilittää sitä täällä kuten en kerro hampaidenpesureissuistanikaan), se on kai ainoa jumppa johon tällä viikolla pääsen, juhannuksen takia muutettu aikatauluja. Pumpissa oli hyvä vetäjä ja kävin (ilkeyttänipä tietenkin!) sanomassa tunnin jälkeen että hänellä on todella miellyttävä tapa ohjata. Jos joskus on jotain kaunista sanottavaa jollekin, niin kannattaa sanoa se, vaikka sitä varten joutuisi miettimään että no mitä hyövää ja uskaltaako.
Tulin pumpista, niin ihana tuttavapariskunta oli saapunut syömään tonnikalalasagnea kanssamme. Tästäkös riemastuin ja päiväni aurinkoistui entisestään. Juhannussuunnitelmatkin siinä selkenivät, vaikka minun suunnitelmani ovat puoliksi aamuvuoroissa... En ole kalenterijuoppo ja juhannuksella ei minulle sinänsä ole väliä, joten en menetä mitään, mutta saan tietenkin hyvät pyhäpalkat. Aikaisin pitää juhannus aloittaa että ehtii toipua seuraavaan aamuun...
Taidan katsoa koneelta jakson tai pari Täydellisiä naisia ennen kuin urvahdan tyytyväisenä. Don't worry, JEE JEE takes care. Oikeasti paras neuvo minkä olen tänään saanut.
Pitistä itseäsi tällä. "Nykyisillä elintavoillasi kuolet 86-vuotiaana torstaina 7. maaliskuuta 2069". Vastasin kyllä rehellisesti, että meillä ei ole toimivaa palovaroitinta ja se luultavasti alensi elinikääni. No joopa joo, vastasin pahimpien mahdollisten vaihtoehtojen mukaan niin sain silti eliniäksi 70 vuotta, "elät 1 prosentin todennäköisyydellä 82-vuotiaaksi tai vanhemmaksi". 82 vuotta on odotettu elinikä 1982 syntyneillä naisilla. Tuota rämpätessä havaitsin, että odotettu elinikä laskee mitä myöhemmin on syntynyt ja päinvastoin nousee mitä aiemmin on syntynyt. 1920 syntyneellä se on 90 vuotta, 2006 syntyneellä 81 vuotta.
Koira pötköttää lattialla, vaan käsken sen sänkyyn viereen, kun se on niin lämmin ja pehmeä. Mahalaukku on survottu täyteen maailman parasta syötävää asiaa eli rakkaan spessu-tonnikalalasagnea. Ehkä bebeeleivokset ja tiikerikakku on vaan parempia, mutta ei mikään muu. Eilen Tuiran rannassa me puolitettiin bebee-leivoksia kynsiviilalla, kun ei ollut muutakaan asetta. Hyi ku me ollaan niin ällöttäviä söpöilyinemme. Kieli kurkkuun ja siinäpä se aika sitten rattoisasti kuluukin niin ettei huomaakaan. You make me sick to my stomach, baby. Siihen kun laitetaan päälle käsittämätön kommunikointi vih-miuh-äänteillä niin sitä ei kyllä kukaan selvin päin jaksa katella.
Kävin tänään bodypumpissa (olen käynyt muutenkin kyllä jumpalla, vaan en todellakaan aina jaksa tilittää sitä täällä kuten en kerro hampaidenpesureissuistanikaan), se on kai ainoa jumppa johon tällä viikolla pääsen, juhannuksen takia muutettu aikatauluja. Pumpissa oli hyvä vetäjä ja kävin (ilkeyttänipä tietenkin!) sanomassa tunnin jälkeen että hänellä on todella miellyttävä tapa ohjata. Jos joskus on jotain kaunista sanottavaa jollekin, niin kannattaa sanoa se, vaikka sitä varten joutuisi miettimään että no mitä hyövää ja uskaltaako.
Tulin pumpista, niin ihana tuttavapariskunta oli saapunut syömään tonnikalalasagnea kanssamme. Tästäkös riemastuin ja päiväni aurinkoistui entisestään. Juhannussuunnitelmatkin siinä selkenivät, vaikka minun suunnitelmani ovat puoliksi aamuvuoroissa... En ole kalenterijuoppo ja juhannuksella ei minulle sinänsä ole väliä, joten en menetä mitään, mutta saan tietenkin hyvät pyhäpalkat. Aikaisin pitää juhannus aloittaa että ehtii toipua seuraavaan aamuun...
Taidan katsoa koneelta jakson tai pari Täydellisiä naisia ennen kuin urvahdan tyytyväisenä. Don't worry, JEE JEE takes care. Oikeasti paras neuvo minkä olen tänään saanut.
Kaikkia siltoja ei saa poltettua.
Olen kahdeksan vuoden ajan kiukutellut lapsellisesti (tai ehkä vain naisellisesti) ja sulkenut useaan otteeseen kaikki yhteydet erääseen mieheen, joka on valehtelematta maailman toiseksi ihanin. Hän oli kai ihanin ennen kuin tapasin sen rakkaan ihmiseen, jonka tekemää tonnikalalasagnea nyt tässä mussutan.
Minä ja maailman toiseksi ihanin. Meidän väliltämme löytyi aikoinaan kauhoisa eroottinen vire, joka perustui siihen dramaattiseen juonikuvioon, ettei kumpikaan koskaan voinut toista syystä tai toisesta saada, oli empiiristen kokeiden todistuksella tuhoontuomittu ja kuin kahden eri lajin välistä kanssakäymistä, joka ei koskaan ole terveellistä kenellekään. Mutta olen tyytyväinen suhteeseemme, jossa olemme sisaria, joilla vain sattuu olemaan eri biologiset vanhemmat. Meidän välillämme on ollut ja tulee mahdollisesti aina olemaan mystinen side, jossa on paljon hyvin elokuvallisia elementtejä, joita aika tai elämäntilanteet eivät voi mitätöidä.
On teräksenlujia siltoja, joita ei tulitikkujen raapiminen paljoa pelota. Ne sillat on tarkoitettu kestämään kaikenlaisia kriisejä, ne on rakennettu sanattomasta lupauksesta ja niitä pitkin kuljetaan anteeksiantavaisin askelin. En voi mennä sanomaan, etteikö se koskaan romahtaisi, mutta haluaisin luottaa siihen siltaan, joka on kestänyt dynamiittiset välirikkoyritykseni. Ehkä ne ovat vahvistaneet siltaa, joka alkaa hiljalleen haurastua, kun sillä ei kukaan enää hypi tasajalkaa...? Mene ja tiedä.
Kun joku sanoo minulle, ettei halua olla missään tekemisissä kanssani, näen hänessä murrosikäisen Hanin, joka uhoaa sille yhdelle, ja vain siksi, että tuntee itsensä pieneksi ja heikoksi. Vaatii enemmän voimaa rakastaa, kuin pää punaisena vannoa ikuista vihaa. Rakastaminen vaatii tahtoa, lujaa tahtoa, joka ylittää kummalliset, hetkelliset mielen oikut. Vihaaminen on vastareaktio kipuun... rakastaminen ylivoimaa, jolla kipu voitetaan, "sinä et voi minua satuttaa niin paljoa, että minä alistuisin sinua vihaamaan, sinä olet minulle aina ainutkertainen".
Minä ja maailman toiseksi ihanin. Meidän väliltämme löytyi aikoinaan kauhoisa eroottinen vire, joka perustui siihen dramaattiseen juonikuvioon, ettei kumpikaan koskaan voinut toista syystä tai toisesta saada, oli empiiristen kokeiden todistuksella tuhoontuomittu ja kuin kahden eri lajin välistä kanssakäymistä, joka ei koskaan ole terveellistä kenellekään. Mutta olen tyytyväinen suhteeseemme, jossa olemme sisaria, joilla vain sattuu olemaan eri biologiset vanhemmat. Meidän välillämme on ollut ja tulee mahdollisesti aina olemaan mystinen side, jossa on paljon hyvin elokuvallisia elementtejä, joita aika tai elämäntilanteet eivät voi mitätöidä.
On teräksenlujia siltoja, joita ei tulitikkujen raapiminen paljoa pelota. Ne sillat on tarkoitettu kestämään kaikenlaisia kriisejä, ne on rakennettu sanattomasta lupauksesta ja niitä pitkin kuljetaan anteeksiantavaisin askelin. En voi mennä sanomaan, etteikö se koskaan romahtaisi, mutta haluaisin luottaa siihen siltaan, joka on kestänyt dynamiittiset välirikkoyritykseni. Ehkä ne ovat vahvistaneet siltaa, joka alkaa hiljalleen haurastua, kun sillä ei kukaan enää hypi tasajalkaa...? Mene ja tiedä.
Kun joku sanoo minulle, ettei halua olla missään tekemisissä kanssani, näen hänessä murrosikäisen Hanin, joka uhoaa sille yhdelle, ja vain siksi, että tuntee itsensä pieneksi ja heikoksi. Vaatii enemmän voimaa rakastaa, kuin pää punaisena vannoa ikuista vihaa. Rakastaminen vaatii tahtoa, lujaa tahtoa, joka ylittää kummalliset, hetkelliset mielen oikut. Vihaaminen on vastareaktio kipuun... rakastaminen ylivoimaa, jolla kipu voitetaan, "sinä et voi minua satuttaa niin paljoa, että minä alistuisin sinua vihaamaan, sinä olet minulle aina ainutkertainen".
If we had no faults of our own, we would not take so much pleasure in noticing those of others. - Francois duc de la Rochefoucauld
Minulle sanottiin päin naamaa, että muut ihmiset eivät pidä minusta ja että olen itsekäs, ilkeä kusipää.
Minä pidän ihmisistä, todella pidän. Yleisesti ottaen minua kohdellaan hyvin ja minut otetaan lämpimästi vastaan. Uskon, että sitä niittää mitä kylvää, ja hymyyn vastataan hymyllä. En oikeastaan osaa sanoa yhtään ihmistä, jossa en jotain hyvää näkisi - ja hyviin asioihinhan nimenomaan pitää keskittyä jos aikoo tässä elämässä selvitä jeejee-meiningillä.
Kukaan ei ole minua onnistunut loukkaamaan niin verisesti, että olisin katkera, kaiken olen antanut anteeksi, kaikkeen on jokaisella jokin syy. Muutama asia on jäänyt selvittämättä ja siitä olen toki pahoillani, mutta en ole kai riittävän rohkea lähteäkseni yksin matkaan, jos toinen ei tule vastaan... osoittaa minussa laiskuutta ja välinpitämättömyyttä, jotka ovat molemmat huonoja piirteitä.
Kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta kyllä minä oikeasti haluaisin olla, sillä tavalla että tulisi selväksi että minulla ei oikeasti ole mitään yhtään ketään vastaan. Kyllä täällä lääniä on sen verran, että hajurakoa löytyy, kunhan nyt ihan perusperiaatteena pidettäisiin sitä että tullaan toimeen. Meitä on moneksi ja kaikille löytyy kyllä paikka maailmassa. Erilaisia persoonallisuuksia tarvitaan eri hommiin, juuri niistä erilaisuuksista voidaan ammentaa väriä ja näkökulmia.
Osaan olla teräväsanainen, rehellinen, suora. Olen täysin teeskentelemätön, lahjomaton, enkä koskaan sorru perseennuolemiseen. Se on minun mielestäni aitoutta. On mahdotonta miellyttää kaikkia. Jospa kaikki ihmiset ymmärtäisivät tämän niin olisi paljon vähemmän heikkoja itsetuntoja liikenteessä. Ei kaikkien tarvitse olla mitään ADHD-sähköjäniksiä, jotka haluavat muuttaa kaiken kovaäänisesti - tai vaihtoehtoisesti hissukoita, jotka alistuvat muiden tahtoon. Mutta että jokainen sisimmässään hyväksyisi sen, että ihmiset ovat erilaisia, toimeen on vain tultava.
Hiekkalaatikoita on monta ja jokaiselle löytyy lapio. Ei ole pakko leikkiä samalla laatikolla jos ei halua. Kyllä kaikille löytyy kaveri, niin kuin palapeliin loksahtavat palaset, ei kahden härkäpään tarvitse leikkiä keskenään jos siitä tulee vain verinen taistelukenttä. Ne voivat katsella toisiaan vähän kauempaa ja heilutella korviaan hyväntahtoisesti kun kärpäset pyörii ympärillä. No problem, what so ever.
On ihmisiä, jotka eivät osaa sanoa EI. He ottavat vastaan ihan minkälaista paskaa kohtelua tahansa. Dr Philillä olisi tästä paljonkin viisasta sanottavaa. Ei tarvitse olla ilkeä tai kusipää, jos sanoo "nyt saa riittää". Luultavasti hoitoala kärsii tämäntyyppisten alentuvien persoonallisuuksien yli/alivallasta niin, että työolosuhteet ja palkat pysyvät siellä missä pysyvät. Jokainen vastarannan kiiski tulkitaan vaikeaksi ihmiseksi, usein sekä työelämässä että vapaa-ajalla, mutta vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan. Onko se itsekästä? Uskon, että oman edun ajaminen usein ajaa myös niiden etua, joita samalla edustaa.
Minulla ei ole tarvetta mielistellä ketään eikä minua suuresti kiinnosta muiden ihmisten mielipiteet minusta. Se ei tarkoita, ettenkö haluaisi sopeutua yhteiskuntaan, työyhteisön ja ryhmän jäseneksi. Siinä onnistun mielestäni aivan mainiosti. Minun hyvänhuomenentoivotuksiini vastataan töissä joka aamu. Minusta riittää, että on oma itsensä ja suhtautuu niin, että ajattelee joka päivä menevänsä töihin olemaan mukava potilaille ja työkavereille. Olen aivan ihastunut uusiin työkavereihini, joiden kanssa olen nyt kaksi päivää hääräillyt. Eilen vielä vähän vieroksuin heitä ja tunnustelin mistä heidät on tehty. He ovat kertakaikkiaan mahtavia ihmisiä, ja uskon että saan heistä paljon iloa ja voimaa elämääni seuraavan kuuden viikon aikana - toivottavasti he myös minusta jotain.
Ihminen voi toimia kahdella tavalla. Hän voi joko reagoida refleksinomaisesti kaikkiin ärsykkeisiin tai toimia tahdonalaisesti omaa toimintaansa säädellen. Ihminen voi hallita omia tekojaan, tunteitaan ja ajatteluaan. Loukkaantuminenkin itsessään on reaktio. Emme kai oikeasti voi olla niin yksinkertaisia elikoita, että reaktiomme on ennalta-arvattava, suora vastine ilman että käsittelemme asiaa sen enempää? Kannattaa vähän miettiä, kuinka pienen asian antaa nostaa myrskyn omalle pienelle lammelleen. Jos annat jonkun hetkauttaa mielenrauhaasi niin, että jopa loukkaannut, et ole asian yläpuolella, vaan itseasiassa hävinnyt.
Minua voisi tietenkin loukata se, jos minun mielestäni hyvä ja kaunis ihminen sanoo minua kusipääksi. Hänellä varmasti on omat syynsä, enkä voi häneltä sananvapautta ja oikeutta henkilökohtaiseen mielipiteeseen riistää. Minulla on kuitenkin vapaus, oikeus ja velvollisuus itseäni kohtaan sulkea korvani sellaiselta, mitä en halua kuulla. (Tässä voimme oppia jotain palautteenantamisesta - jos sitä ei osaa antaa, sitä ei myöskään oteta vastaan.)
Minä yritän parhaani mukaan reagoida asioihin tietoisesti. Siispä sinä, kusipääksi nimittäjä, joka tätä kuitenkin luet, mutta et tietenkään missään nimessä sitä myönnä... Minä ihan uhallakin pidän sinusta edelleen. Sinun ei tarvitse pitää minusta. Mutta tiedä, että sinun vihasi on sinun omaa taakkaasi, jota kannat. Toivon sinulle vahvaa selkää sen kanssa. Minä yritän nähdä ihmisissä ne kauniit puolet. Minä ihan tahallani unohdan kaiken paskan mitä olet sanonut, kaikki luonnevikaiset tempauksesi ja sen miten vaikea narttu välillä osaat olla. Minulle sinä olet aina kaunis, hauska, hurmaava, rakaskin niin kuin olen monta kertaa sanonut. Revi siitä.
Meissä kaikissa on monta puolta. Emme ole piruja tai enkeleitä. Jos joku tökkää sinua hiilihangolla pyllylle, niin ole sinä fiksumpi ja lehauta valkoisia siipiäsi, kerää sädekehäsi ja lähde paikalta. Piruksi ruvennut harvoin on kovin vastaanottavainen rauhoitteluille - trust me, I know these things. Voimme itse valita seuramme - ja työkavereista pitää saada se enkeli tietysti esiin jollain muulla keinolla, kuten vaikka sillä hymyllä ja hyvällä huomenella.
En pyydä anteeksi sitä että olen olemassa. Je suis comme je suis.
Minä pidän ihmisistä, todella pidän. Yleisesti ottaen minua kohdellaan hyvin ja minut otetaan lämpimästi vastaan. Uskon, että sitä niittää mitä kylvää, ja hymyyn vastataan hymyllä. En oikeastaan osaa sanoa yhtään ihmistä, jossa en jotain hyvää näkisi - ja hyviin asioihinhan nimenomaan pitää keskittyä jos aikoo tässä elämässä selvitä jeejee-meiningillä.
Kukaan ei ole minua onnistunut loukkaamaan niin verisesti, että olisin katkera, kaiken olen antanut anteeksi, kaikkeen on jokaisella jokin syy. Muutama asia on jäänyt selvittämättä ja siitä olen toki pahoillani, mutta en ole kai riittävän rohkea lähteäkseni yksin matkaan, jos toinen ei tule vastaan... osoittaa minussa laiskuutta ja välinpitämättömyyttä, jotka ovat molemmat huonoja piirteitä.
Kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta kyllä minä oikeasti haluaisin olla, sillä tavalla että tulisi selväksi että minulla ei oikeasti ole mitään yhtään ketään vastaan. Kyllä täällä lääniä on sen verran, että hajurakoa löytyy, kunhan nyt ihan perusperiaatteena pidettäisiin sitä että tullaan toimeen. Meitä on moneksi ja kaikille löytyy kyllä paikka maailmassa. Erilaisia persoonallisuuksia tarvitaan eri hommiin, juuri niistä erilaisuuksista voidaan ammentaa väriä ja näkökulmia.
Osaan olla teräväsanainen, rehellinen, suora. Olen täysin teeskentelemätön, lahjomaton, enkä koskaan sorru perseennuolemiseen. Se on minun mielestäni aitoutta. On mahdotonta miellyttää kaikkia. Jospa kaikki ihmiset ymmärtäisivät tämän niin olisi paljon vähemmän heikkoja itsetuntoja liikenteessä. Ei kaikkien tarvitse olla mitään ADHD-sähköjäniksiä, jotka haluavat muuttaa kaiken kovaäänisesti - tai vaihtoehtoisesti hissukoita, jotka alistuvat muiden tahtoon. Mutta että jokainen sisimmässään hyväksyisi sen, että ihmiset ovat erilaisia, toimeen on vain tultava.
Hiekkalaatikoita on monta ja jokaiselle löytyy lapio. Ei ole pakko leikkiä samalla laatikolla jos ei halua. Kyllä kaikille löytyy kaveri, niin kuin palapeliin loksahtavat palaset, ei kahden härkäpään tarvitse leikkiä keskenään jos siitä tulee vain verinen taistelukenttä. Ne voivat katsella toisiaan vähän kauempaa ja heilutella korviaan hyväntahtoisesti kun kärpäset pyörii ympärillä. No problem, what so ever.
On ihmisiä, jotka eivät osaa sanoa EI. He ottavat vastaan ihan minkälaista paskaa kohtelua tahansa. Dr Philillä olisi tästä paljonkin viisasta sanottavaa. Ei tarvitse olla ilkeä tai kusipää, jos sanoo "nyt saa riittää". Luultavasti hoitoala kärsii tämäntyyppisten alentuvien persoonallisuuksien yli/alivallasta niin, että työolosuhteet ja palkat pysyvät siellä missä pysyvät. Jokainen vastarannan kiiski tulkitaan vaikeaksi ihmiseksi, usein sekä työelämässä että vapaa-ajalla, mutta vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan. Onko se itsekästä? Uskon, että oman edun ajaminen usein ajaa myös niiden etua, joita samalla edustaa.
Minulla ei ole tarvetta mielistellä ketään eikä minua suuresti kiinnosta muiden ihmisten mielipiteet minusta. Se ei tarkoita, ettenkö haluaisi sopeutua yhteiskuntaan, työyhteisön ja ryhmän jäseneksi. Siinä onnistun mielestäni aivan mainiosti. Minun hyvänhuomenentoivotuksiini vastataan töissä joka aamu. Minusta riittää, että on oma itsensä ja suhtautuu niin, että ajattelee joka päivä menevänsä töihin olemaan mukava potilaille ja työkavereille. Olen aivan ihastunut uusiin työkavereihini, joiden kanssa olen nyt kaksi päivää hääräillyt. Eilen vielä vähän vieroksuin heitä ja tunnustelin mistä heidät on tehty. He ovat kertakaikkiaan mahtavia ihmisiä, ja uskon että saan heistä paljon iloa ja voimaa elämääni seuraavan kuuden viikon aikana - toivottavasti he myös minusta jotain.
Ihminen voi toimia kahdella tavalla. Hän voi joko reagoida refleksinomaisesti kaikkiin ärsykkeisiin tai toimia tahdonalaisesti omaa toimintaansa säädellen. Ihminen voi hallita omia tekojaan, tunteitaan ja ajatteluaan. Loukkaantuminenkin itsessään on reaktio. Emme kai oikeasti voi olla niin yksinkertaisia elikoita, että reaktiomme on ennalta-arvattava, suora vastine ilman että käsittelemme asiaa sen enempää? Kannattaa vähän miettiä, kuinka pienen asian antaa nostaa myrskyn omalle pienelle lammelleen. Jos annat jonkun hetkauttaa mielenrauhaasi niin, että jopa loukkaannut, et ole asian yläpuolella, vaan itseasiassa hävinnyt.
Minua voisi tietenkin loukata se, jos minun mielestäni hyvä ja kaunis ihminen sanoo minua kusipääksi. Hänellä varmasti on omat syynsä, enkä voi häneltä sananvapautta ja oikeutta henkilökohtaiseen mielipiteeseen riistää. Minulla on kuitenkin vapaus, oikeus ja velvollisuus itseäni kohtaan sulkea korvani sellaiselta, mitä en halua kuulla. (Tässä voimme oppia jotain palautteenantamisesta - jos sitä ei osaa antaa, sitä ei myöskään oteta vastaan.)
Minä yritän parhaani mukaan reagoida asioihin tietoisesti. Siispä sinä, kusipääksi nimittäjä, joka tätä kuitenkin luet, mutta et tietenkään missään nimessä sitä myönnä... Minä ihan uhallakin pidän sinusta edelleen. Sinun ei tarvitse pitää minusta. Mutta tiedä, että sinun vihasi on sinun omaa taakkaasi, jota kannat. Toivon sinulle vahvaa selkää sen kanssa. Minä yritän nähdä ihmisissä ne kauniit puolet. Minä ihan tahallani unohdan kaiken paskan mitä olet sanonut, kaikki luonnevikaiset tempauksesi ja sen miten vaikea narttu välillä osaat olla. Minulle sinä olet aina kaunis, hauska, hurmaava, rakaskin niin kuin olen monta kertaa sanonut. Revi siitä.
Meissä kaikissa on monta puolta. Emme ole piruja tai enkeleitä. Jos joku tökkää sinua hiilihangolla pyllylle, niin ole sinä fiksumpi ja lehauta valkoisia siipiäsi, kerää sädekehäsi ja lähde paikalta. Piruksi ruvennut harvoin on kovin vastaanottavainen rauhoitteluille - trust me, I know these things. Voimme itse valita seuramme - ja työkavereista pitää saada se enkeli tietysti esiin jollain muulla keinolla, kuten vaikka sillä hymyllä ja hyvällä huomenella.
En pyydä anteeksi sitä että olen olemassa. Je suis comme je suis.
Olet juuri niin suuri kuin ne asiat, joiden annat häiritä itseäsi. - Jerry Bundsen
Huomenta! Korkeammat voimat päättivät viime hetkellä lahjoittaa minulle unenlahjat... Rakas lähti yövuoroon ja minä sippasin samantien, heräten aamulla pirteämpänä kuin aikoihin. Taidan tehdä saman tempun tänä iltana. Nukkuminen tekee ihmiselle hyvää, kokeile jos et tiedä.
Odottelen innolla minkälaista korvausta menetetystä vapaa-ajasta on tulossa pankkitililleni kuukauden viimeisenä päivänä. Olen ehtinyt suunnitella jo niin paljon kaikenlaisia hankintoja uusista rullaluistimista lähtien, että luultavasti summasta riippumatta kuuluu vain pieni WUUSH ja tili onkin taas tyhjä.
On ollut paljon elämän parhaita hetkiä, en ole ollut ikinä niin iloinen kuin eilen kun rakas tuli hauvan kanssa hakemaan minua töistä. Kävimme tivolissa moikkaamassa tivolikoiraa, haimme pizzan puokkiin ja nautimme Tuiran rannalla auringosta. Sanomattakin selvää, että ällösöpöily on kesän kuuminta hottia. En vieläkään oikein usko, että kyseessä on jotain todellista. Minua on koulittu siihen, ettei mikään välttämättä kestä, mutta ehkä se vain tekee asioista arvokkaampia. Se mikä on nyt, on nyt, mitään muuta ei ole luvattu. Pidän hänet mielessäni ja sydämessäni koko aurinkoisen päivän - ja sydän meinaa pakahtua.
Odottelen innolla minkälaista korvausta menetetystä vapaa-ajasta on tulossa pankkitililleni kuukauden viimeisenä päivänä. Olen ehtinyt suunnitella jo niin paljon kaikenlaisia hankintoja uusista rullaluistimista lähtien, että luultavasti summasta riippumatta kuuluu vain pieni WUUSH ja tili onkin taas tyhjä.
On ollut paljon elämän parhaita hetkiä, en ole ollut ikinä niin iloinen kuin eilen kun rakas tuli hauvan kanssa hakemaan minua töistä. Kävimme tivolissa moikkaamassa tivolikoiraa, haimme pizzan puokkiin ja nautimme Tuiran rannalla auringosta. Sanomattakin selvää, että ällösöpöily on kesän kuuminta hottia. En vieläkään oikein usko, että kyseessä on jotain todellista. Minua on koulittu siihen, ettei mikään välttämättä kestä, mutta ehkä se vain tekee asioista arvokkaampia. Se mikä on nyt, on nyt, mitään muuta ei ole luvattu. Pidän hänet mielessäni ja sydämessäni koko aurinkoisen päivän - ja sydän meinaa pakahtua.
sunnuntai, kesäkuuta 18, 2006
Pimeys laskeutui
Läppärin näyttö irtisanoutui yhteistyöstä. Mitäs pienistä. Sydämeni itkee verta. Luotan siihen että mies korjaa asian.
Osuuspankki vähenteli tililtäni opintolainan korkoja (tai jotain...). Piti käydä ryöstämässä kultsipuppelin säästöpossu, että pääsen ostamaan banaaneja ja pesuainetta.
Huomenna alkaa heinäkuun loppuun asti kestävä uurastus Tuirankartanossa. Valitettavasti tekstin läpi ei paista riemastuttava innostukseni.
Jee. Jee. Jee.
Tajusin eilen, että juhannusaatto on perjantaina eikä lauantaina. Minulla on lauantaina aamuvuoro.
Taivaallinen sää. Juuri sopiva ilma miehelle olla ylitöissä betonipunkkerissa. Se on ihana, se soittelee aina välillä, se on semmonen huomaavainen. Minulla on ehkä maailman huonoin muisti ja saatan unohtaa miehen olemassaolon, jos se ei muistuta jatkuvasti.
En ole nukkunut kunnolla pitkään aikaan. Herään aamulla luonnottoman aikaisin enkä voi sille mitään. Olen iljettävän puuhakas ja tekemistä riittää. Illalla on liian hyvää seuraa että saisin unta.
Eilen oli ne 70-vuotisjuhlat. Siellä se suku litki boolia sujuvasti. Onneksi olin illan Maurin seurassa enkä seuraamassa äidinpuoleisen suvun päihtymistä.
Jasmine on ollut aivan hurmaava, se on käyttäytynyt niin hyvin kuin vain voi. Sen kanssa on mukava olla liikenteessä, synttäreilläkin se oli vapaana koko ajan ja pärjäsi hyvin serkkumukeloiden kanssa. Täydellinen perhekoira.
Tänään haettiin sedän kanssa uusivanha pöytä jostain kaverinkaverilta. Jos joku haluaa täysin sökön pirttikaluston - vaikka juhannuskokkoon, ilmoittakoon siitä nyt. Uudessa on ruuvattavat metallijalat ja se on kuulemma alunperin kotoisin Oulunsalon Messipubista. Semmonen pöytä että kestää ihan hyvin kahden perverssin elämänmenoa.
Nyt kauppaan ryöstösaaliin kanssa. Hips!
Osuuspankki vähenteli tililtäni opintolainan korkoja (tai jotain...). Piti käydä ryöstämässä kultsipuppelin säästöpossu, että pääsen ostamaan banaaneja ja pesuainetta.
Huomenna alkaa heinäkuun loppuun asti kestävä uurastus Tuirankartanossa. Valitettavasti tekstin läpi ei paista riemastuttava innostukseni.
Jee. Jee. Jee.
Tajusin eilen, että juhannusaatto on perjantaina eikä lauantaina. Minulla on lauantaina aamuvuoro.
Taivaallinen sää. Juuri sopiva ilma miehelle olla ylitöissä betonipunkkerissa. Se on ihana, se soittelee aina välillä, se on semmonen huomaavainen. Minulla on ehkä maailman huonoin muisti ja saatan unohtaa miehen olemassaolon, jos se ei muistuta jatkuvasti.
En ole nukkunut kunnolla pitkään aikaan. Herään aamulla luonnottoman aikaisin enkä voi sille mitään. Olen iljettävän puuhakas ja tekemistä riittää. Illalla on liian hyvää seuraa että saisin unta.
Eilen oli ne 70-vuotisjuhlat. Siellä se suku litki boolia sujuvasti. Onneksi olin illan Maurin seurassa enkä seuraamassa äidinpuoleisen suvun päihtymistä.
Jasmine on ollut aivan hurmaava, se on käyttäytynyt niin hyvin kuin vain voi. Sen kanssa on mukava olla liikenteessä, synttäreilläkin se oli vapaana koko ajan ja pärjäsi hyvin serkkumukeloiden kanssa. Täydellinen perhekoira.
Tänään haettiin sedän kanssa uusivanha pöytä jostain kaverinkaverilta. Jos joku haluaa täysin sökön pirttikaluston - vaikka juhannuskokkoon, ilmoittakoon siitä nyt. Uudessa on ruuvattavat metallijalat ja se on kuulemma alunperin kotoisin Oulunsalon Messipubista. Semmonen pöytä että kestää ihan hyvin kahden perverssin elämänmenoa.
Nyt kauppaan ryöstösaaliin kanssa. Hips!
keskiviikkona, kesäkuuta 14, 2006
Keskiviikon rankka tilitys
Bestman Jaska kaahasi aamukahville. Hirmu mukavaa. Miehillä on ihan erilaiset ystäväpiirit yleensä kuin naisilla. Näillä poitsuilla on kauhian mukava sosiaalinen kulttuuri. Että voi soittaa "tarvin kahvia, oon 7 minuutin päästä siellä". Minua ei haittaa yhtään, miehellä on vaan mukavia kavereita, tietenkin, ja ne saa kaikki olla täällä niin paljon ku huvittaa. Olen aina halunnut semmosen Frendit-meiningin, että joku tuttu olisi sohvan nurkassa nököttämässä ja laukomassa tyhmiä juttuja.
Toimivan parisuhteen yksi perusedellytys on se, että ei ole mitään kahtiajakoa, "joko kaverit tai minä". Ei se mene niin. Hurmaavan hienosti se toimii, kun ympyrät ovat vähän samanlaiset - siis tuttavapariskuntia, joiden kanssa aikaa voi viettää. Jatkuva poikamieskavereiden kanssa retostelu ehkä saattaisi ruveta hajottamaan.
Itseään ylirasittanut armahain sai Arcoxia-kuurin ja kahden viikon liikuntakiellon. Onkohan siitä nyt sitten mihinkään. Vaikka olenkin muuten aika ääliö, en vedä itseäni piippuun sillä tavalla, että tulisi mitään rasitusvammoja. Omaa kehoaan täytyy kuunnella, lässyn lässyn lää. Se on aika ihanaa kun ei ole mikään paikka kipeänä, harvemmin sitä osaa arvostaa sellaista. Vietetään nyt pieni hiljainen hetki ja mietitään miten hienoa on olla terve ja reipas ja kivuton ihminen.
Olen vähän kypsänä kun äidinäidin 70-vuotissynttärit ovat niin perhepiirin kemut, ettei sinne saa ottaa mukaan tuommoista hetken huuman pikaromanssia, "kun ei me oikein tunneta sitä vielä". Varmaan tuntisivat paremmin, jos joskus pitäisivät yhteyttä. Eipä ne paljoa minun elämästä tiedä, toisin kuin isänäiti, joka on suurinpiirtein Hanin bestis. Rasittaa tuommoiset sukujuhlat, kaikki on ihan ventovieraita ja kenenkään kanssa ei juurikaan olla missään tekemisissä kuin kerran vuodessa jossain vammasissa juhlissa, joissa joutuu kaiken lisäksi panikoimaan esiintymällä puolelle suvulle. Ja tekemään jonku ***** kortin, A4:lle pitäisi keksiä jotain taidetta, mitä minulla tulee päivänsankarista mieleen. No rehellisesti sanoen ei nyt ihan simppana mitään. Olemme etäisiä ja välimme ovat lempeän viileät. Ehkä piirrän merenrannan. Ja sanon, että taide puhukoon puolestaan ja jokainen tulkitkoon sydämessään miten haluaa.
***** ***** ku oon väsynyt. Pitäis nukkua. Onneksi armahalla on ens viikolla yövuoroja niin ei ******* mua valvota joka ********** yö. Bodycombat oli hyvää ensiapua angstiin, ja loppu lähtee unella, kun nyt jaksaisin heivata itseni suihkun kautta sänkyyn. Tiedostan onneksi itsekin, että unirästit tekevät minusta pirun kätyrin ja aivan sietämättömän ainakin itseäni kohtaan.Tänään Paska Asenne on rökittänyt Hyvää Meininkiä häikäilemättömästi oikealla suoralla ja väsyneenä olen ollut melkoisen puolustuskyvytön. Säälittävää. Ja tiedän kyllä, että oikeasti avautuminen ei auta asioihin millään tavalla. Minulle se harvemmin tuo mitään tyhjentävää tyydytystä. Enemmän auttaa asenteen korjaaminen ja Britneyä lainaten "do something" eli "tee läskipää sille asialle jotain".
Arvaa mitä...16 yötä jouluun on. Kerron sitte.
Toimivan parisuhteen yksi perusedellytys on se, että ei ole mitään kahtiajakoa, "joko kaverit tai minä". Ei se mene niin. Hurmaavan hienosti se toimii, kun ympyrät ovat vähän samanlaiset - siis tuttavapariskuntia, joiden kanssa aikaa voi viettää. Jatkuva poikamieskavereiden kanssa retostelu ehkä saattaisi ruveta hajottamaan.
Itseään ylirasittanut armahain sai Arcoxia-kuurin ja kahden viikon liikuntakiellon. Onkohan siitä nyt sitten mihinkään. Vaikka olenkin muuten aika ääliö, en vedä itseäni piippuun sillä tavalla, että tulisi mitään rasitusvammoja. Omaa kehoaan täytyy kuunnella, lässyn lässyn lää. Se on aika ihanaa kun ei ole mikään paikka kipeänä, harvemmin sitä osaa arvostaa sellaista. Vietetään nyt pieni hiljainen hetki ja mietitään miten hienoa on olla terve ja reipas ja kivuton ihminen.
Olen vähän kypsänä kun äidinäidin 70-vuotissynttärit ovat niin perhepiirin kemut, ettei sinne saa ottaa mukaan tuommoista hetken huuman pikaromanssia, "kun ei me oikein tunneta sitä vielä". Varmaan tuntisivat paremmin, jos joskus pitäisivät yhteyttä. Eipä ne paljoa minun elämästä tiedä, toisin kuin isänäiti, joka on suurinpiirtein Hanin bestis. Rasittaa tuommoiset sukujuhlat, kaikki on ihan ventovieraita ja kenenkään kanssa ei juurikaan olla missään tekemisissä kuin kerran vuodessa jossain vammasissa juhlissa, joissa joutuu kaiken lisäksi panikoimaan esiintymällä puolelle suvulle. Ja tekemään jonku ***** kortin, A4:lle pitäisi keksiä jotain taidetta, mitä minulla tulee päivänsankarista mieleen. No rehellisesti sanoen ei nyt ihan simppana mitään. Olemme etäisiä ja välimme ovat lempeän viileät. Ehkä piirrän merenrannan. Ja sanon, että taide puhukoon puolestaan ja jokainen tulkitkoon sydämessään miten haluaa.
***** ***** ku oon väsynyt. Pitäis nukkua. Onneksi armahalla on ens viikolla yövuoroja niin ei ******* mua valvota joka ********** yö. Bodycombat oli hyvää ensiapua angstiin, ja loppu lähtee unella, kun nyt jaksaisin heivata itseni suihkun kautta sänkyyn. Tiedostan onneksi itsekin, että unirästit tekevät minusta pirun kätyrin ja aivan sietämättömän ainakin itseäni kohtaan.Tänään Paska Asenne on rökittänyt Hyvää Meininkiä häikäilemättömästi oikealla suoralla ja väsyneenä olen ollut melkoisen puolustuskyvytön. Säälittävää. Ja tiedän kyllä, että oikeasti avautuminen ei auta asioihin millään tavalla. Minulle se harvemmin tuo mitään tyhjentävää tyydytystä. Enemmän auttaa asenteen korjaaminen ja Britneyä lainaten "do something" eli "tee läskipää sille asialle jotain".
Arvaa mitä...16 yötä jouluun on. Kerron sitte.
tiistaina, kesäkuuta 13, 2006
Päiväunia
Lähdin töistä, duunipaikan pihalla oli odottamassa pilkullinen rakas kultamussukka Jasmine ja yksi toinen sydäntäraastavan ihana, joka ojensi minttupuffetin ja antoi pusun ja olen ihan mennyttä naista. Let's get married right away, baby.
Koira oli juoksutettu kypsäksi - se olisi tavallaan kyllä minun velvollisuuteni ja se, että joku muu hoitaa asian, tarkoittaa minulle käytännössä helpompaa elämää. Ei Jasminessa koskaan ole virtaa sillä tavalla kuin jossain sähköjäniksissä, mutta siitä näkee kyllä milloin se on tyytyväinen ja milloin ei. Jos se ei ole saanut liikkua tarpeeksi niin se mököttää sohvalla ja huokailee. Minun kanssa Jazz on tottunut hölököttelemään nolon köpösesti. Nyt on semmonen isäntä, jonka perässä se ei meinaa pysyä - ja minulla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia.
Olen hiukka kateellinen Jasmille, että se sai viettää päivän ihanuuden kanssa puistossa makoillen. Luultavasti se on saanut rapsutuksia niiltä ihanilta käsiltä... samalla kun minä olen kuunnellut valitusta, hourailua, kuolemanpelkoa ja -toivoa umpioisessa sairaalassa, jossa kakkainen ilma seisoo tunkkaisissa huoneissa.
Tulin kotiin niin täällä on sänky petattu - itse en moisesta suoriudu ellen ihan tosissani ota projektiksi. Aika helposti minutkin saa loppujen lopuksi tehtyä onnelliseksi. Nyt alan ottamaan takaisin yöllä nukkumatta jääneitä tunteja, ja ehkä teen vähän varastoonkin ensi yötä varten.
Koira oli juoksutettu kypsäksi - se olisi tavallaan kyllä minun velvollisuuteni ja se, että joku muu hoitaa asian, tarkoittaa minulle käytännössä helpompaa elämää. Ei Jasminessa koskaan ole virtaa sillä tavalla kuin jossain sähköjäniksissä, mutta siitä näkee kyllä milloin se on tyytyväinen ja milloin ei. Jos se ei ole saanut liikkua tarpeeksi niin se mököttää sohvalla ja huokailee. Minun kanssa Jazz on tottunut hölököttelemään nolon köpösesti. Nyt on semmonen isäntä, jonka perässä se ei meinaa pysyä - ja minulla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia.
Olen hiukka kateellinen Jasmille, että se sai viettää päivän ihanuuden kanssa puistossa makoillen. Luultavasti se on saanut rapsutuksia niiltä ihanilta käsiltä... samalla kun minä olen kuunnellut valitusta, hourailua, kuolemanpelkoa ja -toivoa umpioisessa sairaalassa, jossa kakkainen ilma seisoo tunkkaisissa huoneissa.
Tulin kotiin niin täällä on sänky petattu - itse en moisesta suoriudu ellen ihan tosissani ota projektiksi. Aika helposti minutkin saa loppujen lopuksi tehtyä onnelliseksi. Nyt alan ottamaan takaisin yöllä nukkumatta jääneitä tunteja, ja ehkä teen vähän varastoonkin ensi yötä varten.
maanantaina, kesäkuuta 12, 2006
JEE JEE - living innovation
Coming soon:
- Vielä tänään: makaroonilaatikko (soijarouhetta, beibi) pois uunista klo 22.11. Kämppis sanoi äsken että "ehkä parempi että sä et enää laita ruokaa". Sämpylöiden leipominen. Pullan/hientuoksuisen kodinhengettären teeskentelyä. Armahan odottamista ylitöistä, suihku, valvomista ja huomisen aamuherätyksen etukäteen-vihaamista.
- Huomenna tiistaina töitä kuvottavassa koomassa 7-13.15 ("it really doesn't matter if we don't eat, and it really doesn't matter if we never sleep, no it really doesn't matter, really doesn't matter at all, cause we are so young now, we are so young, so young now"...). Bodypump ja solarium. Kallisarvoista vapaa-aikaa.
- Keskiviikkona vapaapäivä - serkkujen luona treenausta klo 11 alkaen lauantain perhejuhlaesiintymistä varten. "Lapset laulaa"-velvollisuus ei häviä iän myötä. Bodycombat. "Miksi helevetissä sillä pitääkin olla iltavuoroja koko viikko?!"-hajoamista.
- Torstaina duunia 7-13 (ei tietenkään missään koomassa, eipä vissiin). Bodypump ja tanssitunti. Viikonlopun odottamisen tunnelmia.
- perjantaina gynekologikäynti (rutiini-PAPA) ja kylmällä metallilla kopelointia, jonka jälkeen tukkalääkäri, iltavuoron jälkeen kotona hiustenvärjäystalkoot. Unohtamatta 17,3333-osavuosipäivää. Celebration!
- Lauantaina äidinäidin 70-vuotissynttärit. Parasta on se, että ihanuus laittaa puvun päälle. *lääh* Menee jopa tarjoilujen edelle.
- Sunnuntaina VAPAATA. Sweet Lord of mercy. Henkinen ja fyysinen valmistautuminen uuteen duunipaikkaan maanantaina. Paska Asenne tai ei, mutta onko se nyt ihan vtun reilua, että heti ekalla viikolla paukaistaan kuuden työpäivän putki eteen? Haistakoot... HANI, AJATTELE RAHAA, AJATTELE RAHAA!!
Just an ordinary woman, just an ordinary day
Ain laulain työtäs tee! Olen pessyt mummoja, rasvannut sääriä, syöttänyt kiisseliä, petannut sänkyjä, nauttinut mummuseurassa kesäpäivästä pihan penkillä, puhunut elämästä ja rakkaudesta päivän kiintiön täyteen... tehnyt työtäni hymyillen ja onnellisena. Ja saanut positiivista palautetta potilailta, se on parasta! Olen todella iloinen siitä, että saan tehdä sellaista työtä, josta pidän. Monet alentuvat kaikenlaiseen paskaduuniin, josta eivät edes pidä - ja jaksavat vielä valittaa sen sijaan että tekisivät asialle jotain.
Elämän hienous piilee valinnanvapaudessa. Ja vaikeus - on niin vaikeaa tietää mitä oikeasti haluaa... helppoa on elää muiden odotusten mukaan - tai siis sen mukaan, "mitä minun pitäisi muiden mukaan itse haluta".
Kaikki on kaunista niin kauan kuin aurinko paistaa silmään.
Viime ajat ovat olleet oleellisia. Tärkeitä päiviä. Hyviä oivalluksia. Kitkerää, tahmaista, suloista, pistelevää, sokerista elämänmakua. Lajitovereiden kanssa syntyy aika ajoin sellaisia hetkiä, että en välitä mistään muusta kuin tästä hetkestä. Menneet on menneitä ja tulevasta on paha mennä sanomaan. Paljon saa toivoa, mutta meillä on vain se mitä meillä on nyt. Tasan nyt.
Elämän hienous piilee valinnanvapaudessa. Ja vaikeus - on niin vaikeaa tietää mitä oikeasti haluaa... helppoa on elää muiden odotusten mukaan - tai siis sen mukaan, "mitä minun pitäisi muiden mukaan itse haluta".
Kaikki on kaunista niin kauan kuin aurinko paistaa silmään.
Viime ajat ovat olleet oleellisia. Tärkeitä päiviä. Hyviä oivalluksia. Kitkerää, tahmaista, suloista, pistelevää, sokerista elämänmakua. Lajitovereiden kanssa syntyy aika ajoin sellaisia hetkiä, että en välitä mistään muusta kuin tästä hetkestä. Menneet on menneitä ja tulevasta on paha mennä sanomaan. Paljon saa toivoa, mutta meillä on vain se mitä meillä on nyt. Tasan nyt.
sunnuntai, kesäkuuta 11, 2006
Kyllä, kyllä, KYLLÄ!
Enää ensi viikko Kaupunginsairaalassa. Pari aamua, keskiviikko vapaa, aamu, ilta... vapaa viikonloppu, jonka jälkeen Tuirankartanoon Väinöläkotiin heinäkuun loppuun asti. Olisi jo elokuu, siihen liittyy paljon ihanaa - lähinnä se, että koulu ei ala vielä ja voin rauhassa kuntoilla ja tuhlata opiskelijan mittakaavassa megalomaanisia kesätyötulojani.
Paljon muuta ei ehdi tehdä kuin käydä töissä ja lumpata ihanuuden kanssa. Ensi viikolla ihanuudella on iltavuoroja, joten ehdin jumpata pois sen, minkä olen parin päivän aikana kerännyt syömällä yliannostuksia ihanuuden tekemää tonnikalalasagnea.
Las Ketchup ja Samantha Fox olivat eilen aika fantastisen hienoja. Menimme katsomaan niitä eräältä BC:n työntekijältä saamillani lipuilla (alkaa vähitellen maksamaan jäsenyys itseään takaisin, heh heh). Minkälaista meininkiä Oulussa nyt voi odottaakaan..? Aika hissua. Kävi silti mielessäni siinä, tuttavapariskunnan kanssa nauraessa, että tämä saattaa hyvinkin olla elämäni onnellisin päivä.
Kohta suihkusta tulee aivan törkiän hyväntuoksuinen mies - ai minäkö addiktoitunut miesten kosmetiikan imppaamiseen..? Jos eilen oli onnellista, niin ei tämä päiväkään heikosti pärjää. Illan biisiksi tietenkin Kaija Koon Tule Lähemmäs Beibi. Kyllä!
Hmmm... *tyytyväistä myhäilyä* Taidan olla aika onnellinen. Tässä ja nyt.
Paljon muuta ei ehdi tehdä kuin käydä töissä ja lumpata ihanuuden kanssa. Ensi viikolla ihanuudella on iltavuoroja, joten ehdin jumpata pois sen, minkä olen parin päivän aikana kerännyt syömällä yliannostuksia ihanuuden tekemää tonnikalalasagnea.
Las Ketchup ja Samantha Fox olivat eilen aika fantastisen hienoja. Menimme katsomaan niitä eräältä BC:n työntekijältä saamillani lipuilla (alkaa vähitellen maksamaan jäsenyys itseään takaisin, heh heh). Minkälaista meininkiä Oulussa nyt voi odottaakaan..? Aika hissua. Kävi silti mielessäni siinä, tuttavapariskunnan kanssa nauraessa, että tämä saattaa hyvinkin olla elämäni onnellisin päivä.
Kohta suihkusta tulee aivan törkiän hyväntuoksuinen mies - ai minäkö addiktoitunut miesten kosmetiikan imppaamiseen..? Jos eilen oli onnellista, niin ei tämä päiväkään heikosti pärjää. Illan biisiksi tietenkin Kaija Koon Tule Lähemmäs Beibi. Kyllä!
Hmmm... *tyytyväistä myhäilyä* Taidan olla aika onnellinen. Tässä ja nyt.
perjantaina, kesäkuuta 09, 2006
Kiima joka järkeä verottaa
Minun pitäisi ehdottomasti hankkiutua luostariin valamaan kirkkokynttilöitä, vaan enköhän niitäkin keksisi käyttää himojeni palvelemiseen ja oman pyhättöni valaisemiseen Jumalan huoneen sijaan. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ihmisen seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen ei missään nimessä tee hänestä millään tavalla hienostuneempaa ihmistä - se vie lähemmäs primitiivistä, ja tekee puolustuskyvyttömäksi hölmöksi, kuin kännisen, jolta kuka tahansa voi lähes väkivallatta viedä omaisuuden riittävän autiolla kadunkulmalla.
Kyseenalaistan myös termin tyydyttäminen, sillä oman kokemukseni mukaan nälkä senkun kasvaa syödessä. Itsensä yllyttäminen yhä suurempaan himoon on siis syvän kaviouran tallomista noidankehään, josta pääsee pois vain olosuhteiden suloisesta armosta. Eihän kukaan ikuisesti jaksa. Jossakin vaiheessa rasitusvamma kenties katkaisee hyvin jatkuneen putken.
Ihminen voi olla kuin seurakoira, jolta ajan myötä jalostuu pois kaikki vietit - tarkoitan tietenkin yksilön mittakaavassa. Jos ihminen ei ruoki omia halujaan, tarpeitaan - miksi ikinä niitä halutaan sanoa, meneekö semantiikaksi - ne vähitellen unohtuvat. Kaikesta voi vieroittua. Joku on sanonut, että jos on kolme päivää ilman sokeria, ei teekään enää mieli mitään makeaa.
Ihminen, joka tavalla tai toisella pitää itsensä kiiman piinassa - vaikka makeasti masturboiden kaikki päivät, pornon kanssa tai ilman- ei saa koskaan tarpeekseen eikä tule pääsemään eroon pakonomaisesta tarpeestaan. Kenellekään ei varmaan tee hyvää elää jatkuvassa ylikiihotustilassa, oli syy sitten katkera viha tai kiduttava kiima. Miten voisimme olla ilman mitään seksuaalisia signaaleja tässä maailmassa, jossa tunnetusti seksiä tungetaan joka tuutista ja joka tuuttiin? Niin että onko kumma jos seksi ei koko ajan ole mielessä?
Mikä on todellista riippumattomuutta? Perseet olalle riehakkailla känneillä tai aivot pihalle eläimellisellä panolla - hedonismin riemuvoitto. Yksilön itsekontrolli on tietenkin ihana asia, mutta kyllähän jokainen tietää hurmaavan tunteen siitä, että mopo karkaa. Eikö ole ihanaa, kun ei kerta kaikkiaan voi mitään himoilleen? Aivan samalla tavalla olen ravannut erään ystäväni kanssa pitkin Oulun lähikauppoja, kun piti saada hänelle väkisinkin porkkanaleivoksia, joita ei meinannut löytyä mistään. The chase is better than the catch, enpä menisi sanomaan, mutta on selvää, että kun kovasti tekee jotain mieli, se tunne itsessään on jo palkitseva ja mahdollisesti palkitsevampi kuin itse asiassa se mitä muka tekee mieli. Haluaminen on aivan ihanaa. Ja en minä nyt niistä porkkanaleivoksista enää puhu.
Kyseenalaistan myös termin tyydyttäminen, sillä oman kokemukseni mukaan nälkä senkun kasvaa syödessä. Itsensä yllyttäminen yhä suurempaan himoon on siis syvän kaviouran tallomista noidankehään, josta pääsee pois vain olosuhteiden suloisesta armosta. Eihän kukaan ikuisesti jaksa. Jossakin vaiheessa rasitusvamma kenties katkaisee hyvin jatkuneen putken.
Ihminen voi olla kuin seurakoira, jolta ajan myötä jalostuu pois kaikki vietit - tarkoitan tietenkin yksilön mittakaavassa. Jos ihminen ei ruoki omia halujaan, tarpeitaan - miksi ikinä niitä halutaan sanoa, meneekö semantiikaksi - ne vähitellen unohtuvat. Kaikesta voi vieroittua. Joku on sanonut, että jos on kolme päivää ilman sokeria, ei teekään enää mieli mitään makeaa.
Ihminen, joka tavalla tai toisella pitää itsensä kiiman piinassa - vaikka makeasti masturboiden kaikki päivät, pornon kanssa tai ilman- ei saa koskaan tarpeekseen eikä tule pääsemään eroon pakonomaisesta tarpeestaan. Kenellekään ei varmaan tee hyvää elää jatkuvassa ylikiihotustilassa, oli syy sitten katkera viha tai kiduttava kiima. Miten voisimme olla ilman mitään seksuaalisia signaaleja tässä maailmassa, jossa tunnetusti seksiä tungetaan joka tuutista ja joka tuuttiin? Niin että onko kumma jos seksi ei koko ajan ole mielessä?
Mikä on todellista riippumattomuutta? Perseet olalle riehakkailla känneillä tai aivot pihalle eläimellisellä panolla - hedonismin riemuvoitto. Yksilön itsekontrolli on tietenkin ihana asia, mutta kyllähän jokainen tietää hurmaavan tunteen siitä, että mopo karkaa. Eikö ole ihanaa, kun ei kerta kaikkiaan voi mitään himoilleen? Aivan samalla tavalla olen ravannut erään ystäväni kanssa pitkin Oulun lähikauppoja, kun piti saada hänelle väkisinkin porkkanaleivoksia, joita ei meinannut löytyä mistään. The chase is better than the catch, enpä menisi sanomaan, mutta on selvää, että kun kovasti tekee jotain mieli, se tunne itsessään on jo palkitseva ja mahdollisesti palkitsevampi kuin itse asiassa se mitä muka tekee mieli. Haluaminen on aivan ihanaa. Ja en minä nyt niistä porkkanaleivoksista enää puhu.
Larppaaminen - vaihtoehto elämälle
Kyllä se larppaaminen on hyvä harrastus nuorille. Siitä esimerkkinä vaikkapa tämä larppileiriltä otettu kuva. Se on oikein, että annetaan lapsille (ks. leirikuva) mahdollisuus tulla aivopestyksi varhaisessa vaiheessa.
Yhtäkkiä rupes tekemään mieli päästä larppaamaan. Harvemmin arkielämässä pääsee avoimesti toteuttamaan fetissejään.
Itse aloitin tämän turmiollisen harrastuksen vuonna 1998. Fyysisesti parhaita kokemuksiani - ainahan parasta on ovela juonittelu, jep jep - ovat koulun jumppasalin pukuhuoneessa eli avaruusaluksen kopissa pelosta hytiseminen darthvaderimaisesti hönkivän mökön kiertäessä läheltä, sidottuna ja suukapuloituna märiseminen kylmässä pottukellarissa, juokseminen metsässä henkeni edestä... kaikki missä syke nousee. Endorfiinia. Adrenaliinia, beibi. Ei tunnu missään! Meissä kaikissa asuu pieni masokisti, joissakin se puoli on sitten vähän hallitsevampi. No, on se melkein yhtä hauskaa osoitella sydämettömästi lajitoveria leikkipyssyllä ja tylyttää vähän. Ollaan sitten kavereita pelin jälkeen, eiks jeh?
Yhtäkkiä rupes tekemään mieli päästä larppaamaan. Harvemmin arkielämässä pääsee avoimesti toteuttamaan fetissejään.
Itse aloitin tämän turmiollisen harrastuksen vuonna 1998. Fyysisesti parhaita kokemuksiani - ainahan parasta on ovela juonittelu, jep jep - ovat koulun jumppasalin pukuhuoneessa eli avaruusaluksen kopissa pelosta hytiseminen darthvaderimaisesti hönkivän mökön kiertäessä läheltä, sidottuna ja suukapuloituna märiseminen kylmässä pottukellarissa, juokseminen metsässä henkeni edestä... kaikki missä syke nousee. Endorfiinia. Adrenaliinia, beibi. Ei tunnu missään! Meissä kaikissa asuu pieni masokisti, joissakin se puoli on sitten vähän hallitsevampi. No, on se melkein yhtä hauskaa osoitella sydämettömästi lajitoveria leikkipyssyllä ja tylyttää vähän. Ollaan sitten kavereita pelin jälkeen, eiks jeh?
Tahmeat vapaapäivät
Viikonloppu on tällä kertaa aikaistettu, vapaapäivät ovat torstai ja perjantai. Todella omituista. Tunnen itseni lintsariksi. Luultavasti viikonloppuna tunnen oloni huijatuksi, koska en muista saaneeni maistaa vapautta etukäteen. Onneksi ensi viikonloppu on vapaata. Ja viikonloppuilloista pitäisi kyllä saada ihan hyvin fyffeä. Sitten kun palkanmaksun aika koittaa jonain kauniina päivänä.
Kotona on vähän yksinäistä, mutta ihan viihtyisää. Kestän joutilaisuutta erittäin huonosti. Siis seinääntuijottajaksi minusta ei ole, mutta aika kyllä rientää tavalla tai toisella tässä härvätessä.
Olin eilen ihan hemmetin huonolla tuulella, kai siksi että unohdin syödä taas vaihteeksi (blondi...) ja koska heräsin järjettömän aikaisin, olin iltapäivällä jo ihan sippi. So-called bänditreeneistä ei tullut hevon helevettiäkään, paitsi yksi lupaava nyyhkylaulu pistettiin alulle, kun vitutuksesta pystyi ammentamaan. Pelkäsin kyllä että kyseessä on jokin harvinaislaatuinen hormonihäiriö ja olen paksuna, mikä ei ehkä parin viikon jälkeen ole paras käänne parisuhteelle (tänään on 26. osavuosipäivä). En nykyään kilahtele ihan mistä sattuu, jee jee yleensä toimii ja ihmettelin ihan aidosti että mikähän nyt mua oikeen riivaa.
Ihme kyllä miehen ei tarvinut keksiä miten äkäpussi kesytetään, koska menen ihan heikoksi pelkästä katseesta. Vähänkö ehkä oon helppo. Ensiapu on aina se, että äkkiä ruokaa, ja omatoimisesti kykenin tuosta suoriutumaan.
Bodypump alkaa kahden tunnin päästä. Prinsessa Jasmine haluaa ulos. Pyykkikone pesemään. Kikherneet luultavasti kiehuvat yli tällä nimenomaisella hetkellä. Haukotuksia, haukotuksia. En saa koskaan mitään valmiiksi, päiväpeitekin on nakattu puolihuolimattomasti sängyn päälle, vaikka yhdellä vedolla sen saisi näyttämään siltä kuin kuuluukin. Menen katsomaan mitä kikherneille kuuluu.
Kotona on vähän yksinäistä, mutta ihan viihtyisää. Kestän joutilaisuutta erittäin huonosti. Siis seinääntuijottajaksi minusta ei ole, mutta aika kyllä rientää tavalla tai toisella tässä härvätessä.
Olin eilen ihan hemmetin huonolla tuulella, kai siksi että unohdin syödä taas vaihteeksi (blondi...) ja koska heräsin järjettömän aikaisin, olin iltapäivällä jo ihan sippi. So-called bänditreeneistä ei tullut hevon helevettiäkään, paitsi yksi lupaava nyyhkylaulu pistettiin alulle, kun vitutuksesta pystyi ammentamaan. Pelkäsin kyllä että kyseessä on jokin harvinaislaatuinen hormonihäiriö ja olen paksuna, mikä ei ehkä parin viikon jälkeen ole paras käänne parisuhteelle (tänään on 26. osavuosipäivä). En nykyään kilahtele ihan mistä sattuu, jee jee yleensä toimii ja ihmettelin ihan aidosti että mikähän nyt mua oikeen riivaa.
Ihme kyllä miehen ei tarvinut keksiä miten äkäpussi kesytetään, koska menen ihan heikoksi pelkästä katseesta. Vähänkö ehkä oon helppo. Ensiapu on aina se, että äkkiä ruokaa, ja omatoimisesti kykenin tuosta suoriutumaan.
Bodypump alkaa kahden tunnin päästä. Prinsessa Jasmine haluaa ulos. Pyykkikone pesemään. Kikherneet luultavasti kiehuvat yli tällä nimenomaisella hetkellä. Haukotuksia, haukotuksia. En saa koskaan mitään valmiiksi, päiväpeitekin on nakattu puolihuolimattomasti sängyn päälle, vaikka yhdellä vedolla sen saisi näyttämään siltä kuin kuuluukin. Menen katsomaan mitä kikherneille kuuluu.
torstaina, kesäkuuta 08, 2006
Good day, sunshine
Herään viideltä täysin tuskattomasti, se on helppoa kun ensimmäinen torstaiaamuna kuulemani lause on "hei sinä ihana nainen". Jos joku mies sattuu lukemaan tätä, kehotan ehdottomasti noudattamaan samaa protokollaa. Se ei voi mennä pieleen.
Olen kiitollinen tästä aamusta - ihan noin yleisesti, pidän tätä lahjana, mutta ei tässä lue lähettäjää.
Elämä ei ole täydellistä, kukaan ei ole täydellinen, aina tulee olemaan ongelmia ja vaikeuksia ja kriisejä ja inhottavia inhimillisiä virheitä ja puutteita ja "mitä, etkö sinä taukkivajukki osaakaan lukea ajatuksiani"-hetkiä. Toivon kasvaneeni aikuiseksi ja tajuavani, että tämä ihminen on sellainen, jonka kanssa voin inhimillisyyttä kestää.
Torstaiaamuun suositten Retarded Animal Babieseja. Kehotan myös lukemaan Iltasanomien horoskoopin. HÄRKÄ 21.4.-20.5. Haluat nähdä asiat selkeästi, vaikka edessäsi olisikin este. Pystyt siihen, sillä onnistut saamaan hyvän yhteyden sisimpääsi.
Voittajan on helppo hymyillä. Voittaja on se, joka päättää että I feel good coz I wanna feel good.
Myötätuulta juurikin sinulle!
Olen kiitollinen tästä aamusta - ihan noin yleisesti, pidän tätä lahjana, mutta ei tässä lue lähettäjää.
Elämä ei ole täydellistä, kukaan ei ole täydellinen, aina tulee olemaan ongelmia ja vaikeuksia ja kriisejä ja inhottavia inhimillisiä virheitä ja puutteita ja "mitä, etkö sinä taukkivajukki osaakaan lukea ajatuksiani"-hetkiä. Toivon kasvaneeni aikuiseksi ja tajuavani, että tämä ihminen on sellainen, jonka kanssa voin inhimillisyyttä kestää.
Torstaiaamuun suositten Retarded Animal Babieseja. Kehotan myös lukemaan Iltasanomien horoskoopin. HÄRKÄ 21.4.-20.5. Haluat nähdä asiat selkeästi, vaikka edessäsi olisikin este. Pystyt siihen, sillä onnistut saamaan hyvän yhteyden sisimpääsi.
Voittajan on helppo hymyillä. Voittaja on se, joka päättää että I feel good coz I wanna feel good.
Myötätuulta juurikin sinulle!
keskiviikkona, kesäkuuta 07, 2006
Ihana aamu keskellä viikkoa
Jostakin syystä heräsin hirmu tyytyväisenä. "Rakkautta ensi silmäyksellä"-tapaus keitti kahvia ja tuoksui miehelle. Saatoinpa kuvitella mielessäni, tämä voisi olla aina tällaista, could I have this kiss forever. Ihanaa, hän suostuu estoitta söpöilemään kanssani julkisella paikalla. Ja ei edes pahasti kärsi allekirjoittaneen skumpassa suorittaneesta kaulanmerkkauksesta, voi herranjestas, Hani 16 vee. Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellista lapsuutta.
Olen onnellinen sellaisella "minut on upotettu lämpimään hunajaan"-tyylisellä lamaannuttavalla, mutta voimaannuttavalla (ilettävä sana) tavalla, mikä tarkoittaa sitä, että en tunne oloani levottomaksi tai epävarmaksi, vaan hymyilen vain typerästi maailman pyöriessä omaa vauhtiaan. Milk and toast and honey. Paitti että se on täällä päin kyllä täysjyväruisleipää.
Rullaluistelin eilen ensimmäisen kerran vuosikausiin. Enkä edes kaatunut. Takareidet kiittävät siitä ja bodypumpista, jonka uusi ohjelma on muuten ihan kelpo rääkki. Tänään pääsen tutustumaan uuteen bodycombattiin, wuhuu.
Tänään olen vähän muuttoapuna iltapäivästä, kun tuttava muuttaa naapuritaloon. Huomenna ja perjantaina on vapaata, ihanaa. Ihanaa, ihanaa, ihanaa.
Olen onnellinen sellaisella "minut on upotettu lämpimään hunajaan"-tyylisellä lamaannuttavalla, mutta voimaannuttavalla (ilettävä sana) tavalla, mikä tarkoittaa sitä, että en tunne oloani levottomaksi tai epävarmaksi, vaan hymyilen vain typerästi maailman pyöriessä omaa vauhtiaan. Milk and toast and honey. Paitti että se on täällä päin kyllä täysjyväruisleipää.
Rullaluistelin eilen ensimmäisen kerran vuosikausiin. Enkä edes kaatunut. Takareidet kiittävät siitä ja bodypumpista, jonka uusi ohjelma on muuten ihan kelpo rääkki. Tänään pääsen tutustumaan uuteen bodycombattiin, wuhuu.
Tänään olen vähän muuttoapuna iltapäivästä, kun tuttava muuttaa naapuritaloon. Huomenna ja perjantaina on vapaata, ihanaa. Ihanaa, ihanaa, ihanaa.
sunnuntai, kesäkuuta 04, 2006
Mamma mia, eat your meatballs!
Spagetti kiehuu, soijapyörykät sulavat mikrossa. Ihanaahan se on kokata kahdelle (sikäli mikäli tämä puolieinesratkaisu on kokkausta). Olen sydänjuuriani myöten vakiintunut parisuhteeseen, ja vietimme perjantaina juhlallisesti 52. osa-vuosipäivää. Olen löytänyt itsestäni aivan uusia puolia - välillä tuntuu, että olen löytänyt kotiin.
Kämppis päätti toteuttaa pitkäaikaisen uhkailunsa muuttaa synnyinseudulleen Etelä-Suomeen. Seuraamme mielenkiinnolla juonenkäänteitä, miten tämä vaikuttaa minun asumisjärjestelyihini. Vaikka muutokset ovatkin aina rassaavia, olen iloinen Beeben puolesta (rohkea mimmi!) ja toisaalta, tunnen avautuvien ovien raoista ihanan raikkaan tuulenvireen käyvän lempeästi kasvoilleni.
Ensimmäinen työpäivä Kaupunginsairaalassa oli rauhallinen iltavuoro. Parasta antia oli syvällinen keskustelu rakkaudesta yli 80-vuotiaan mummun kanssa. Kannattaa aina kerryttää omaa sydämenviisauttaan sellaisten ihmisten seurassa, joilla on elämänkokemusta. Mummut eivät kukkoile, vaan kertovat tositarinoita. Onko huojentavaa vai huolestuttavaa huomata, ettei ihminen oikeasti koskaan saa tietää mistä tässä on kysymys? Elämässä. Sitä luulee, että kasvaessaan jotenkin viisastuisi. Minun keskusteluni uuden ystäväni kanssa oli paljolti kysymyslähtöistä - vuoropuhelua ja paljon kysymysmerkkejä. Osa retorisiakin.
Nyt odotan, että Jasmine tulee ulkoiluttamasta miestä, jolle sanoin viime yönä, että voisin helposti rakastaa häntä vaikka koko loppuelämän. Olihan sillä skumpallakin osuutta asiaan, mutta taisin silti tarkoittaa joka sanaa. Ei tämä mitään todellista ole edelleenkään. Mies pystyi jo kerran tyrmäämään "tässäkö tämä sitten oli, perkele"-pettymyksennostatukseni pelaamalla korttinsa tismalleen niin kuin tällaisen arkidramaturgin kanssa pitääkin. Uskomaton yksilö.
Kämppis päätti toteuttaa pitkäaikaisen uhkailunsa muuttaa synnyinseudulleen Etelä-Suomeen. Seuraamme mielenkiinnolla juonenkäänteitä, miten tämä vaikuttaa minun asumisjärjestelyihini. Vaikka muutokset ovatkin aina rassaavia, olen iloinen Beeben puolesta (rohkea mimmi!) ja toisaalta, tunnen avautuvien ovien raoista ihanan raikkaan tuulenvireen käyvän lempeästi kasvoilleni.
Ensimmäinen työpäivä Kaupunginsairaalassa oli rauhallinen iltavuoro. Parasta antia oli syvällinen keskustelu rakkaudesta yli 80-vuotiaan mummun kanssa. Kannattaa aina kerryttää omaa sydämenviisauttaan sellaisten ihmisten seurassa, joilla on elämänkokemusta. Mummut eivät kukkoile, vaan kertovat tositarinoita. Onko huojentavaa vai huolestuttavaa huomata, ettei ihminen oikeasti koskaan saa tietää mistä tässä on kysymys? Elämässä. Sitä luulee, että kasvaessaan jotenkin viisastuisi. Minun keskusteluni uuden ystäväni kanssa oli paljolti kysymyslähtöistä - vuoropuhelua ja paljon kysymysmerkkejä. Osa retorisiakin.
Nyt odotan, että Jasmine tulee ulkoiluttamasta miestä, jolle sanoin viime yönä, että voisin helposti rakastaa häntä vaikka koko loppuelämän. Olihan sillä skumpallakin osuutta asiaan, mutta taisin silti tarkoittaa joka sanaa. Ei tämä mitään todellista ole edelleenkään. Mies pystyi jo kerran tyrmäämään "tässäkö tämä sitten oli, perkele"-pettymyksennostatukseni pelaamalla korttinsa tismalleen niin kuin tällaisen arkidramaturgin kanssa pitääkin. Uskomaton yksilö.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
