Täällä reportterinne Kellon Kiviniemessä, en ole ihan varma että kenen omakotitalossa, mutta jonkun kotibileet nämä ovat. Täällä on takkiini ja tukkaani mätsäävä koira, rivi ilmapalloja, joilla on Ugly Betty-naamarit (pidin itseni hetken kiireisenä), biljardipöytä ja yksi tyyppi, joka on jo ihan vauhdissa ja reilusti muita edellä.
Maailman ihanin voitti ekan pelin biliksessä, great success!
Käärin itseeni kultaista serpentiiniä ja koitan muutenkin eläytyä vappuun, joka on inhokkijuhlani. Vedän meininkiä hieman ylikierroksilla, jotta en istuisi huokaillen nurkassa ja marisisi kotiinlähdön perään. Pidetään nyt samperi hauskaa. Minä jaksan valvoa, minulla on kivaa, olen pirteä ja... *haukotus*
Aivan loistelias päivä, rahhaa oli tullut sen verran, että sain maksettua satasen lainan porukoille, kesäkuun vuokran jämät asumistuen jäljiltä (olen aina kuukauden aikaani edellä), ostettua sesselle sekä ihmisille ruokaa. Printtasin ja täytin matkalaskun, joka pitää siis vielä toimittaa perille. Asiat on kaikenkaikkiaan aika mainiosti. Käytiin porukoilla syömässä, mennään huomennakin. Hieno uusi keittiö, kyllä kelpaa, eikä tarvi itse kokata. Jesh.
Nukuin yllättävän hyvin yöjunassa, vaikka näinkin painajaista, ettei minulla ollut musiikkeja ohjelmaan kun menin pitämään tuntia, lopetin unen katsomisen kun kello oli 20 min yli tasan eikä tunti ollut vieläkään alkanut. En voinut olla hymyilemättä, kun juna ohitti Kaakkurin Kiviniemen ja näin pellolla hyppivät kolme jänistä. Oulu, rakas Oulu. Kyllä minä siitä tykkään, vaikka joskus sadattelenkin jumittuneeni. En minä poiskaan kuitenkaan halua, täällä on kaikki mitä tarvitsen. En ole jumissa, olen juurtunut. Haluan kasvattaa tänne vielä syvemmät juuret, niin että minulla on vahvat, vahvat syyt pysyä täällä jumissa.
Alakerrassa soi Black Eyed Peasin "Pump it" ja muistan olevani keskiviikkoillasta alkaen bodypump-ohjaaja. Feels good, baby. Werde was du bist.
Se on aika jännä miten boolia tyrkytetään. Olenko vähän pimeä kun en ota? En ymmärrä tätä juomakulttuuria. Olen vihdoin käsittänyt, että ei viinan kanssa tarvi olla sujut, ei sitä tarvi osata ottaa kohtuudella - sitä ei tarvitse ottaa ollenkaan. Koska vähäkin tuntuu olevan liikaa. Maaliskuun 10. päivän jälkeen ei ole oikein tehnyt mieli riskeerata mitään. En kaipaa yhtään "alkoholilla oli osuutta asiaan"-tapaukseen. Vaikka se olisi kaksi lasia, tai yksi. Sanon, että alkoholi ei sovi yhteen lääkitykseni kanssa, vitsailen vähän lääkityksen kohdallaan olemisesta ja kukaan ei tyrkytä enempää. Jos ei toimisi, väittäisin olevani raskaana, se lopettaa kaikki boolinkaatelut. Syyskuun ekan päivän iltana (Maailman ihanin luovutti avaimensa elokuun lopussa) join niin paljon, että en muista tapahtumista yhtään mitään. Eka kerta elämässäni kun niin käy. Ja viimeinen.
Täällä on kivaa. En vierasta ihmisiä yhtään, vaikka täällä on vain yksi edes yhtään tutumpi tyyppi Ihanimman lisäksi. Kivaa. Minulla on tämä uusi tyttöpaita ja serpentiiniä ja rento ja melko autuas olo. Tulin tänä aamuna Helsingistä bodypump-ohjaajakoulutuksesta ja olen siitä niin samperin iloinen, että joku varmaan luulee, että juhlin vappua. Minä juhlin elämää! Lasi Pepsi Maxia ja kourallinen juustonaksuja sille!
maanantaina, huhtikuuta 30, 2007
lauantaina, huhtikuuta 28, 2007
Kohtuus kaikessa. Hahahahaa. Nauran sinun kohtuudellisuudellesi!
Kello on jotakin yli yhdeksän lauantai-iltana. Bellissima on iltavuorossa, käytin Joken pihalla ja tiskasin - vaivaa yksi kattila, joka jäi likoamaan vielä, pitää kohta mennä pesemään siltä luulot pois. Ne siniset kukat, ne on krookuksia, mummi opasti puhelimessa ja kysyi että joko krookukset kukkivat, ja nehän kukkivat. Nollat taulussa ja posetiivi soittaa Pelle Hermannia, eli ei suorastaan superagentein menomonomeininki.
Lasta vähän väsyttää, mutta ei sillä tavalla että olisi henkeä otettu pois. Ei ole ollut niin rankkaa kuin mitä olisin odottanut. Olen kärsinyt ihan saman verran keskiverto-bodypump-tunnilla kasatessani riittävät painot tankoon. Jopa hekoheko-infernaalisen bodypump-challengen jälkeen oli ihan eloisa olo. No okei, HAUKOTTELIN. Siitä sain sakoksi kymmenen punnerrusta, rangaistus on kyllä edelleen suorittamatta. Eniveis, kierrettiin siis erinäisiä pisteitä, joissa tehtiin jotain huh-huh-kun-on-rankkaa. Olen kuitenkin jostakin saanut pinttymään ajatuksen, että jos taju lähtee, niin sittenhän sitä saa levätä, eli pystyn vetämään aikalailla omilla äärirajoillani. En nyt siis puhu omasta kunnostasi suhteessa kenenkään muun kuntoon enkä ole mitenkään erityisen ponteva tai tehokas, en vain pelkää rasittaa itseäni niin että hetkellinen kärsimys paistaa kasvoilta tai luulen lopun koittavan kurjalle elämälleni - olen huomannut lukuisia kertoja, että ihan helposti ei pieni harjoituksen aiheuttama polte lihaksessa henkeä vie eikä päiviä päätä.
Koska tänään ei ole vaimoketta laittamassa evästä eikä ole vaimoketta jolle laittaa evästä, lupasin jo eilen että tänään saan käydä Carrolsissa. Kuudesta Carrolsista pohjoisin sijaitsee Imatralla. Muistan kun Oulussakin oli vielä Carrols, siinä Seppälän vieressä, missä nykyään on Hesburger. Käytiin siskon kanssa sieltä ostamassa silloin tällöin penskana tsiisböögömiilit ja oltiin ihan tukossa. No, tänään söin kalahampurilaisen 511,3 kcal, isot ranskalaiset 373 kcal, paprikamajoneesin 277 kcal ja puolen litsan Coca-cola lightin 1 kcal. Tiedä mitä syöt - ja elä sen kanssa. Tiedän kuluttaneeni tänään sen verran mitä olen syönyt, mutta tsiisös niitä jotka elävät tuollaisella kakkendaalilla eivätkä eväänsä hetkauta käyttääkseen ruhoaan mihinkään. Ruoka - sekä se määrä että se laatu. Joo vaan kaikki synti on ihanaa ja niin on myös hampurilaisen mässäily toisinaan niin että majoneesi vaan läiskyy Ärrältä ihan vartavasten ateriointia varten haetun Iltasanomain julkimoiden pläseille.
Pitäisi kyllä oikeasti huomiseen varautua jotenkin, mutta taidan kuitenkin räplätä piilarit pois päästä, pestä hampaat aloe vera-hammastahnalla ja pistää pitkäkseni, sillä tämä lajinsa tyypillinen edustaja tarvitsee nimenomaan unta - mieluiten keskeytyksetöntä, syvää, rauhallista, hoitavaa unta, joka sisältää syntisiä unia, mutta ei hampurilaisista, niin että herään aamulla sellainen pilke silmissä, että tietävät helsinkiläisetkin kevään koittaneen, ainakin tämän sisaren sieluun.
Lasta vähän väsyttää, mutta ei sillä tavalla että olisi henkeä otettu pois. Ei ole ollut niin rankkaa kuin mitä olisin odottanut. Olen kärsinyt ihan saman verran keskiverto-bodypump-tunnilla kasatessani riittävät painot tankoon. Jopa hekoheko-infernaalisen bodypump-challengen jälkeen oli ihan eloisa olo. No okei, HAUKOTTELIN. Siitä sain sakoksi kymmenen punnerrusta, rangaistus on kyllä edelleen suorittamatta. Eniveis, kierrettiin siis erinäisiä pisteitä, joissa tehtiin jotain huh-huh-kun-on-rankkaa. Olen kuitenkin jostakin saanut pinttymään ajatuksen, että jos taju lähtee, niin sittenhän sitä saa levätä, eli pystyn vetämään aikalailla omilla äärirajoillani. En nyt siis puhu omasta kunnostasi suhteessa kenenkään muun kuntoon enkä ole mitenkään erityisen ponteva tai tehokas, en vain pelkää rasittaa itseäni niin että hetkellinen kärsimys paistaa kasvoilta tai luulen lopun koittavan kurjalle elämälleni - olen huomannut lukuisia kertoja, että ihan helposti ei pieni harjoituksen aiheuttama polte lihaksessa henkeä vie eikä päiviä päätä.
Koska tänään ei ole vaimoketta laittamassa evästä eikä ole vaimoketta jolle laittaa evästä, lupasin jo eilen että tänään saan käydä Carrolsissa. Kuudesta Carrolsista pohjoisin sijaitsee Imatralla. Muistan kun Oulussakin oli vielä Carrols, siinä Seppälän vieressä, missä nykyään on Hesburger. Käytiin siskon kanssa sieltä ostamassa silloin tällöin penskana tsiisböögömiilit ja oltiin ihan tukossa. No, tänään söin kalahampurilaisen 511,3 kcal, isot ranskalaiset 373 kcal, paprikamajoneesin 277 kcal ja puolen litsan Coca-cola lightin 1 kcal. Tiedä mitä syöt - ja elä sen kanssa. Tiedän kuluttaneeni tänään sen verran mitä olen syönyt, mutta tsiisös niitä jotka elävät tuollaisella kakkendaalilla eivätkä eväänsä hetkauta käyttääkseen ruhoaan mihinkään. Ruoka - sekä se määrä että se laatu. Joo vaan kaikki synti on ihanaa ja niin on myös hampurilaisen mässäily toisinaan niin että majoneesi vaan läiskyy Ärrältä ihan vartavasten ateriointia varten haetun Iltasanomain julkimoiden pläseille.
Pitäisi kyllä oikeasti huomiseen varautua jotenkin, mutta taidan kuitenkin räplätä piilarit pois päästä, pestä hampaat aloe vera-hammastahnalla ja pistää pitkäkseni, sillä tämä lajinsa tyypillinen edustaja tarvitsee nimenomaan unta - mieluiten keskeytyksetöntä, syvää, rauhallista, hoitavaa unta, joka sisältää syntisiä unia, mutta ei hampurilaisista, niin että herään aamulla sellainen pilke silmissä, että tietävät helsinkiläisetkin kevään koittaneen, ainakin tämän sisaren sieluun.
perjantaina, huhtikuuta 27, 2007
Ja takaisin Pasilaan.
Kello on jo reippahasti yli kahdeksan, vietämme aurinkoista iltaa Östra Bölessä. Ihanaa olla täällä, missä on jo melkein kesä! Hiirenkorvia! Lintujen laulua! Eilen kävelyllä sinisiä kukkia, naakka, fasaani ja pupuja ja pieni punainen lapanen aidan tolpassa, lokkeja tasavälein puutarhassa pönöttämässä kuin sinne juurrutettuina. Ja jotain pikkutirppoja, mitä lie olivatkaan, ornitologeja emme ole. Ehkä hornitologeja.
Päivä oli luonteeltaan pitkänraskas sisältäen kahdesta ibuprofeiinitabuletista huolimatta menkkakipuista päänsärkyä, joka aiheutti sen, että osa kouluttajan puheesta solisi ohi korvien, mutta oli onneksi tuttua huttua, vaikka mistä minä tiedän kun en jaksanut-kestänyt kuunnella. Niin, menkat - en ole raskaana, mikä on aina lievä pettymys, joskin odotettavissa oleva sellainen, ohjeenmukaisesti noudatettu hormonaalinen ehkäisy jättää aina prosentuaalisen mahdollisuuden, mutta kuitenkin: se mikä on varma, on aivan varma. Että jos oikeasti haluaisi vaikka vauvoja, niin kannattaisi miettiä sitä Nuvaringia vähän uudestaan.
Eksyinkös aiheesta. Koulutuspäivä 1/3 oli oikein mukava, rento, täysin stressitön. Tammikuun bodycombat-koulutusta varten kärsin sellaista henkistä painetta, että nyt on olo niinku leikkikoulussa olis. Tai sitten on vaan lääkitys kohallaan... On sellainen olo, että tiedän mitä teen ja tiedän että osaan ja on huippendaalia, kun opin lisää sellaisesta asiasta, joka on mulle über huippendaali asia elämässä.
Välillä huomaan purevani takahampaita yhteen. Ehkä tämä on sen verran poikkeustilanne, että jännitettä on.
Pikkasen menin ihastumaan meidän kouluttajattareen, joka puhuu ihanalla aksentilla suomea - ruotsi äidinkielenään. Lounastauolla söin omia eväitä ja ruisleivät olivat juusto- ja tuorekurkkutäytteineen hyvin möhnääntyneet kelmussaan. Keitin aamulla kaksi kananmunaa, ja söin ne sitten sellaisenaan istuen ulkosalla Kampin kauppakeskuksen edessä portailla auringonpaisteessa ja vähänkö oli jotenkin junttihömelö olo kun siinä keskellä Helsinkiä kaivoin jostakin pari sellaista ruskeaa luomu-kananmunaa ja rupesin evästämään.
Huomenna ohjaan vuorollani ryhmänpuolikkaalle kappale numero kolmosen eli rintalihastsibaleen eli penkkipunnerrusta Pinkin "I'm Not Dead"-teoksen tahtiin. Ohjelma tulee tehtyä noin 1,5 kertaa läpi, jonka lisäksi on The BodyPump Challenge, joka must be very amazing indeed.
Näin Suvi Miinalan Stockan kosmetiikkaosastolla keikistelemässä ja jotakin myymässä. Mutta Jokke oli kuulemma meinannut kusta Inno-Markon kengille, mutta ei sitten ollut kuitenkaan niin tehnyt. Olishan se ollut vähän. Jokke on muuten koira, Bellissiman koira, welsh corgi pembroke.
Bellissima teki eilen meksikonpataa ja minä vuorostani kokkasin tänään spagettia ja tonnikalakastiketta. Onko kenellekään muulle käynyt koskaan niin, että avaa tonnikalapurkin tölkinavaajalla ja sitten huomaa, että oho, toisella puolella olis ollut semmonen klipsu, mistä kiskaisemalla sen purkin saa auki?
Huomenna Bellissima on iltavuorossa ja annan itselleni syödä yksin jotain roskaa. Aika holtitonta.
Mulla on ikävä jo prinsessa Jasmiinia ja etenkin Maailman ihaninta. Olen perusominaisuuksiltani paatunut kotityhnykki ja en kestä olla poissa konnuiltani kovinkaan kauaa. Tämä muutaman päivän maisemanvaihto tekee minulle hyvää ja on ihan riittävä joksikin aikaa. Nukuin ihan hyvin Bellissiman kanssa siskonpetissä ja Joksa-poksa makoili sängyn vieressä niin kuin Nasmi kotona, odotin pitkään koiramaista syvää huokaisua, hauvan hyvänyön toivotusta, ja vihdoin kuului jonkinlainen riittävän kotoisa urvahdus, ja nukahdin.
Stockalla oli semmosia pikkujyrsijöille sopivia kookospähkinöistä kaiverrettuja pesämökkejä, mutta myyjäkin epäili, että gerbiili jyrsii sen hajalle. Ne on ihan hulluja jyrsimään. Niillä kun työpäivä alkaa, niin ne jyrsii ihan raivolla, kunnes ne päättää mennä nukkumaan taas. Sitten ne herää ja jyrsii taas vailla järjen häivää tai suurempaa suunnitelmaa. Mutta se kookospähkinäjuttu oli aika hauska ja voipi olla, että menen huomenna ostamaan semmosen kuitenkin.
Bellissima kävi Liskogalleriassa laajennuttamassa tatuointiaan. Minullekin vähän tarttui tatuointikuume. Sitten kun saan semmosen pienen vaavin niin sen kunniaksi otan jotain kaunista. Jotain mitä voi sitten laajentaa tai lisätä jotenkin, kun tulee lisää vaaveja. (En edes uskalla laittaa noihin lauseisiin sanaa "jos", se on liian kova pala ajateltavaksi.) Ratikan seinässä luki tarrassa "töitä porvareille, perustulo bilettäjille". Ks. helsinki.euromayday.org. Mietin vähän aikaa, että onpa pöliä lause, mutta sitten piti jäädä pois, niin en ehtinyt sen enempää miettiä.
Enkä ehi nytkään, kun meen kattomaan Mr. Bean-leffaa telekkarista ja juomaan Pepsi Maxia ja syömään sipsiä, ettei vaan pääsis laihtumaan.
Päivä oli luonteeltaan pitkänraskas sisältäen kahdesta ibuprofeiinitabuletista huolimatta menkkakipuista päänsärkyä, joka aiheutti sen, että osa kouluttajan puheesta solisi ohi korvien, mutta oli onneksi tuttua huttua, vaikka mistä minä tiedän kun en jaksanut-kestänyt kuunnella. Niin, menkat - en ole raskaana, mikä on aina lievä pettymys, joskin odotettavissa oleva sellainen, ohjeenmukaisesti noudatettu hormonaalinen ehkäisy jättää aina prosentuaalisen mahdollisuuden, mutta kuitenkin: se mikä on varma, on aivan varma. Että jos oikeasti haluaisi vaikka vauvoja, niin kannattaisi miettiä sitä Nuvaringia vähän uudestaan.
Eksyinkös aiheesta. Koulutuspäivä 1/3 oli oikein mukava, rento, täysin stressitön. Tammikuun bodycombat-koulutusta varten kärsin sellaista henkistä painetta, että nyt on olo niinku leikkikoulussa olis. Tai sitten on vaan lääkitys kohallaan... On sellainen olo, että tiedän mitä teen ja tiedän että osaan ja on huippendaalia, kun opin lisää sellaisesta asiasta, joka on mulle über huippendaali asia elämässä.
Välillä huomaan purevani takahampaita yhteen. Ehkä tämä on sen verran poikkeustilanne, että jännitettä on.
Pikkasen menin ihastumaan meidän kouluttajattareen, joka puhuu ihanalla aksentilla suomea - ruotsi äidinkielenään. Lounastauolla söin omia eväitä ja ruisleivät olivat juusto- ja tuorekurkkutäytteineen hyvin möhnääntyneet kelmussaan. Keitin aamulla kaksi kananmunaa, ja söin ne sitten sellaisenaan istuen ulkosalla Kampin kauppakeskuksen edessä portailla auringonpaisteessa ja vähänkö oli jotenkin junttihömelö olo kun siinä keskellä Helsinkiä kaivoin jostakin pari sellaista ruskeaa luomu-kananmunaa ja rupesin evästämään.
Huomenna ohjaan vuorollani ryhmänpuolikkaalle kappale numero kolmosen eli rintalihastsibaleen eli penkkipunnerrusta Pinkin "I'm Not Dead"-teoksen tahtiin. Ohjelma tulee tehtyä noin 1,5 kertaa läpi, jonka lisäksi on The BodyPump Challenge, joka must be very amazing indeed.
Näin Suvi Miinalan Stockan kosmetiikkaosastolla keikistelemässä ja jotakin myymässä. Mutta Jokke oli kuulemma meinannut kusta Inno-Markon kengille, mutta ei sitten ollut kuitenkaan niin tehnyt. Olishan se ollut vähän. Jokke on muuten koira, Bellissiman koira, welsh corgi pembroke.
Bellissima teki eilen meksikonpataa ja minä vuorostani kokkasin tänään spagettia ja tonnikalakastiketta. Onko kenellekään muulle käynyt koskaan niin, että avaa tonnikalapurkin tölkinavaajalla ja sitten huomaa, että oho, toisella puolella olis ollut semmonen klipsu, mistä kiskaisemalla sen purkin saa auki?
Huomenna Bellissima on iltavuorossa ja annan itselleni syödä yksin jotain roskaa. Aika holtitonta.
Mulla on ikävä jo prinsessa Jasmiinia ja etenkin Maailman ihaninta. Olen perusominaisuuksiltani paatunut kotityhnykki ja en kestä olla poissa konnuiltani kovinkaan kauaa. Tämä muutaman päivän maisemanvaihto tekee minulle hyvää ja on ihan riittävä joksikin aikaa. Nukuin ihan hyvin Bellissiman kanssa siskonpetissä ja Joksa-poksa makoili sängyn vieressä niin kuin Nasmi kotona, odotin pitkään koiramaista syvää huokaisua, hauvan hyvänyön toivotusta, ja vihdoin kuului jonkinlainen riittävän kotoisa urvahdus, ja nukahdin.
Stockalla oli semmosia pikkujyrsijöille sopivia kookospähkinöistä kaiverrettuja pesämökkejä, mutta myyjäkin epäili, että gerbiili jyrsii sen hajalle. Ne on ihan hulluja jyrsimään. Niillä kun työpäivä alkaa, niin ne jyrsii ihan raivolla, kunnes ne päättää mennä nukkumaan taas. Sitten ne herää ja jyrsii taas vailla järjen häivää tai suurempaa suunnitelmaa. Mutta se kookospähkinäjuttu oli aika hauska ja voipi olla, että menen huomenna ostamaan semmosen kuitenkin.
Bellissima kävi Liskogalleriassa laajennuttamassa tatuointiaan. Minullekin vähän tarttui tatuointikuume. Sitten kun saan semmosen pienen vaavin niin sen kunniaksi otan jotain kaunista. Jotain mitä voi sitten laajentaa tai lisätä jotenkin, kun tulee lisää vaaveja. (En edes uskalla laittaa noihin lauseisiin sanaa "jos", se on liian kova pala ajateltavaksi.) Ratikan seinässä luki tarrassa "töitä porvareille, perustulo bilettäjille". Ks. helsinki.euromayday.org. Mietin vähän aikaa, että onpa pöliä lause, mutta sitten piti jäädä pois, niin en ehtinyt sen enempää miettiä.
Enkä ehi nytkään, kun meen kattomaan Mr. Bean-leffaa telekkarista ja juomaan Pepsi Maxia ja syömään sipsiä, ettei vaan pääsis laihtumaan.
torstaina, huhtikuuta 26, 2007
Baby I'm ready to go
Kalevanhaku- ja koiranpissatusreissulla kuuntelin bodypumppimussiikkia - sitä se nyt on sitten seuraavat neljä päivää. Ja siitä etiäpäin forever and ever. Onpa mukavaa.
Herääminen aikaisin ei ole ollenkaan vaikeaa, jos on hyvä syy täpinöihin. Siinä pakkailun ohessa tuli siivottua ja keitettyä aamukahvit itselle ja kultamussukalle ja koiruudelle keitin puuroa, kun se on nyt ensi viikkoon asti erikoisruokavaliolla kun sen oma ruoka loppui eikä jouda ennen maanantaita hakemaan (suomeksi: olen peeaa). Mutta on sentään puuron seassa koiranmakkaraa. Otin pakkasesta sulamaan jauhelihaa, että ihanuus saa laittaa sitä sessulle, kun olen reissussa.
Pärjäättekö te nyt sitten? Pakastimessa on makaroonilaatikkoa ja en heitä tuota maitoa pois, jos joku käy kahvilla vaikka sillä välin (meillä on omat maidot kun ihanuus juo kevyttä laktoositonta ja minä rasvatonta luomua). Jääkaapin sivulokerossa on suklaata (Kismet ja Pätkis), jos hätä iskee ja tuossa on gerbiilin ruuat ja syö pois nuo lakat etteivät mene pilalle. Pöydällä on tiskiainetablettipaketti, ostin niitä lisää.
Ihanuus uhkasi pistää Jasmin uuniin, jos se vielä murisee. Jasmi joskus keksii murista aamuradion juontajille, jos niiden jutut ei miellytä, tai ihan ei-millekään. Kaikesta huolimatta voi käydä niin, että palatessani gerbiilit ovat perineet maan. Ja tässä pitäisi nyt sitten jättää nämä viisi ruokittavaa suuta tänne keskenään. Voi voi voi voi voi.
Iltasanomien horoskooppi tänään härälle: Jokin yllättävä tapahtuma on nyt mahdollinen. Jopa eräs menetetyksi luulemasi peli saattaa saada sinulle mieluisan käänteen.
Ai niin, melkein unohdin pakata mukaan icepowerit ja kipugeelit. Combat-koulutuksessa niille oli tarvetta, ei ole kroppa tottunut siihen että kolme päivää aamusta iltaan rääkätään. Ei ainakaan minun kroppa. Vappu antaa vähän vapaata, mutta keskiviikkona sitten mennään taas.
Ostin muka eväitä, ihan kuin niitä ei saisi paikanpäältä mistään. Jotenkin tuntuu kotoisalta kun on tutut eväät, samoja Alpron soijajuomia mitä oli eväänä combat-koulutuksessa ja kokeilen Elovenan uusia Voimakaura-välipalakeksejä. Leimatutin CMS Travelpassini eilen, että jos tulisi käytyä Bellissiman kanssa siellä salilla, missä hän nykyään käy, mutta saapa nähdä että meneekö illat maailmanparantamiseen ja teenjuontiin.
Superagentti valmiina lähtöön. Käydään eka iskän kanssa jossakin aamukaffella - sitten oon vetäny kofeiinia niin että juoksen ylikierroksilla junaa veturista viimeiseen vaunuun eestaas yli viistuntisen matkan.
Raportoin kentältä, kunhan sinne ensin pääsen. Kerron sitten, että mitä unohtui. Goodbye ja soromnoo.
Herääminen aikaisin ei ole ollenkaan vaikeaa, jos on hyvä syy täpinöihin. Siinä pakkailun ohessa tuli siivottua ja keitettyä aamukahvit itselle ja kultamussukalle ja koiruudelle keitin puuroa, kun se on nyt ensi viikkoon asti erikoisruokavaliolla kun sen oma ruoka loppui eikä jouda ennen maanantaita hakemaan (suomeksi: olen peeaa). Mutta on sentään puuron seassa koiranmakkaraa. Otin pakkasesta sulamaan jauhelihaa, että ihanuus saa laittaa sitä sessulle, kun olen reissussa.
Pärjäättekö te nyt sitten? Pakastimessa on makaroonilaatikkoa ja en heitä tuota maitoa pois, jos joku käy kahvilla vaikka sillä välin (meillä on omat maidot kun ihanuus juo kevyttä laktoositonta ja minä rasvatonta luomua). Jääkaapin sivulokerossa on suklaata (Kismet ja Pätkis), jos hätä iskee ja tuossa on gerbiilin ruuat ja syö pois nuo lakat etteivät mene pilalle. Pöydällä on tiskiainetablettipaketti, ostin niitä lisää.
Ihanuus uhkasi pistää Jasmin uuniin, jos se vielä murisee. Jasmi joskus keksii murista aamuradion juontajille, jos niiden jutut ei miellytä, tai ihan ei-millekään. Kaikesta huolimatta voi käydä niin, että palatessani gerbiilit ovat perineet maan. Ja tässä pitäisi nyt sitten jättää nämä viisi ruokittavaa suuta tänne keskenään. Voi voi voi voi voi.
Iltasanomien horoskooppi tänään härälle: Jokin yllättävä tapahtuma on nyt mahdollinen. Jopa eräs menetetyksi luulemasi peli saattaa saada sinulle mieluisan käänteen.
Ai niin, melkein unohdin pakata mukaan icepowerit ja kipugeelit. Combat-koulutuksessa niille oli tarvetta, ei ole kroppa tottunut siihen että kolme päivää aamusta iltaan rääkätään. Ei ainakaan minun kroppa. Vappu antaa vähän vapaata, mutta keskiviikkona sitten mennään taas.
Ostin muka eväitä, ihan kuin niitä ei saisi paikanpäältä mistään. Jotenkin tuntuu kotoisalta kun on tutut eväät, samoja Alpron soijajuomia mitä oli eväänä combat-koulutuksessa ja kokeilen Elovenan uusia Voimakaura-välipalakeksejä. Leimatutin CMS Travelpassini eilen, että jos tulisi käytyä Bellissiman kanssa siellä salilla, missä hän nykyään käy, mutta saapa nähdä että meneekö illat maailmanparantamiseen ja teenjuontiin.
Superagentti valmiina lähtöön. Käydään eka iskän kanssa jossakin aamukaffella - sitten oon vetäny kofeiinia niin että juoksen ylikierroksilla junaa veturista viimeiseen vaunuun eestaas yli viistuntisen matkan.
Raportoin kentältä, kunhan sinne ensin pääsen. Kerron sitten, että mitä unohtui. Goodbye ja soromnoo.
keskiviikkona, huhtikuuta 25, 2007
Keskiviikon jähmeä aamu
Näin outoa unta. Olin jossakin mamma-jumpassa, jossa oli monta maha pystyssä olevaa emäntää. Itse en tietääkseni ollut raskaana, mutta kaikki olettivat minun olevan - ikään kuin olisivat tienneet minun olevan. Joku ohimennen sipaisi masuani lempeästi. Lähiaikoina on ollut vähän turvonnut olo, siinäkö syy?
Johtuukohan hormooneista vai mistä, pää oli kipeä eilen ja olin kyllä huonolla tuulella. Menkat alkaa parin päivän sisään. Tuntuu vähän siltä, että sairasloman jälkeen pitäisi käydä jo täysillä kierroksilla ja handlata monta asiaa yhtä aikaa. Yhtä hyvin toimii kuin potkuri näillä keleillä. Pientä kitkaa.
Muistin joku aika sitten miten terapeuttista tetriksen pelaaminen on. Siinä vaipuu jonkinasteiseen transsiin. Mieli tasoittuu ja asiat selkenee ja ratkaisut löytyy.
En tiedä voiko Iltasanomien horoskooppiin enää luottaa. Se on jonkun aikaa jo puhunut höpöjä. Tämän päivän horoskooppi härälle: Vapun tai tietyntyyppisen loman läheisyys tekee päivästäsi iloisen. Tiedät, että saat plussamerkkisen päivän pian käsiisi, eikä ajankohta ole kaukana.
Ihanimman piti herätä jo tunti sitten, mutta se aina painaa puhelimen torkulle, vai oliskohan jo laittanut pois koko herätyksen. Minä olen keittänyt jo puuroa sille. Eilen tein huibbua pannaria, oliskohan ollut hyvää tuon sokerimäärän takia. Mihin keittokirjoja tarvii, kun on google?
Huomenna tähän aikaan olen jo hiukkasen lähtötunnelmissa.
Johtuukohan hormooneista vai mistä, pää oli kipeä eilen ja olin kyllä huonolla tuulella. Menkat alkaa parin päivän sisään. Tuntuu vähän siltä, että sairasloman jälkeen pitäisi käydä jo täysillä kierroksilla ja handlata monta asiaa yhtä aikaa. Yhtä hyvin toimii kuin potkuri näillä keleillä. Pientä kitkaa.
Muistin joku aika sitten miten terapeuttista tetriksen pelaaminen on. Siinä vaipuu jonkinasteiseen transsiin. Mieli tasoittuu ja asiat selkenee ja ratkaisut löytyy.
En tiedä voiko Iltasanomien horoskooppiin enää luottaa. Se on jonkun aikaa jo puhunut höpöjä. Tämän päivän horoskooppi härälle: Vapun tai tietyntyyppisen loman läheisyys tekee päivästäsi iloisen. Tiedät, että saat plussamerkkisen päivän pian käsiisi, eikä ajankohta ole kaukana.
Ihanimman piti herätä jo tunti sitten, mutta se aina painaa puhelimen torkulle, vai oliskohan jo laittanut pois koko herätyksen. Minä olen keittänyt jo puuroa sille. Eilen tein huibbua pannaria, oliskohan ollut hyvää tuon sokerimäärän takia. Mihin keittokirjoja tarvii, kun on google?
- 8dl maitoa
- 1,5dl sokeria
- 1 tl suolaa
- 1 tl vanilijasokeria
- 1 tl leivinjauhetta
- 2 munaa
- 100g sul. margariinia (korvasin rypsiöljyllä)
- 4 dl vehnäjauhoja
Huomenna tähän aikaan olen jo hiukkasen lähtötunnelmissa.
maanantaina, huhtikuuta 23, 2007
Ollapa virtahepo!
Maailman ihanin laulaa keittiössä Boris, Boris, sä veit mun sydämen ja Sven oli toisenlainen, Sven oli ruotsalainen. Pistäähän se vähempikin laulattamaan, nimittäin mokoma eksyi tänään kanssani bodypump-tunnille. Siihen putkeen sitten jäin pitämään combatin ja olipa kyllä pikkasen niinku hauskaa! Oli enemmän porukkaa kuin aikoihin, mukavata.
Ensi maanantaina on vappu eikä Oulunsalossa ole tunteja, mutta keskiviikkona menen Rajakylään Profeel-kuntoklubille pitämään pumppia ja combattia. Niin, sitä pumppia, juukeli. Se on ollut pari vuotta haaveena ja nyt se sitten toteutumassa. The chase is better than the catch? Kyllä se pari vuotta sitten tuntui ihan ihmeelliseltä asialta, että minäkö muka siellä edessä, eeeiiii... Nyt ei oikeastaan edes hirveästi jännitä tuleva koulutus. Ei pelota, on vaan mukavaa. Ja erityisen mukavaa on nähdä Bellissima Mariaa ja Jokke-koiraa.
Lauantaina kävimme OYS:ssa katsomassa Tillitien isäntää, joka oli vielä aika sekaisin synnytyksen jäljiltä. Vauvaa ja äitiä emme päässeet katsomaan, mutta käytimme tuoretta isää kävelyllä ja joimme limukkaa ja söimme kaurakeksejä suljetussa kanttiinissa. Digikameralta saimme nähtä kuvia siitä ihmeellisestä pienestä ihmisestä, jonka tapasimmekin jo seuraavana päivänä.
Niin, menetin eilen sydämeni pienelle pojalle, Tillitien uudelle ohjelmatoimiston päällikölle, joka suloisesti lepäili sylkkysessäni ja ihan selvästi naurahti ehdotukselleni että mitä jos me tehtäisiin tuon ihanuuden kanssa sulle, pikkumies, leikkikaveriksi sellainen pieni Amalia-tyttö. Että sieltä se vauvakuume taas puskee, vaikka kovasti minä yritän ajatella opiskelemista tai bodypumpeleita tai gerbiileitä. Sanoin kyllä tänään taas ihanimmalle, että saa ihan milloin vain pamauttaa mut paksuksi, että ei haittaa.
Meille tuli eilen kolme gerbiiliä. Ollaan me sitä harkittu tässä jokin aika ja mietitty, että mikä tuholaiseläin se olisi järkevin. Päädyttiin gerbiileihin, koska ovat päiväeläimiä, laumasieluja ja hajuttomimpia. Ja kovia puuhailemaan. Niille ei vielä olla keksitty nimiä. Maailman ihanin on niistä enemmän tohkeissaan kuin minä, ja se on ihan reilua. Ne ovat hänelle ensimmäisiä omia lemmikkejä ikinä. Minulla on ollut kissoja ja koiria, undulaatteja, hiiriä, rottia, kaneja, jotain eläimiä lähes tauotta aina siitä asti kun vuonna 1991 sain kanini Nicky Rositan. Eläimillä on hirveän suuri positiivinen vaikutus minuun. En osaisi varmaan olla ilman. Ja niin kuin kaikki hevostytöt, minäkin haluaisin joskus vielä oman hevosen.
Onhan se aika hassua miten aikuinen mies jaksaa innostua siitä, että pieni hyppymyyrä kuoputtaa tassuillaan hassusti tai kuikistelee etutassut ilmassa tai jyrsii raivokkaasti kananmunakoteloa. Yhtä liikuttavaa melkein kuin se pieni vauva eilen ihanuuden sylissä, ja se ilme hänen kasvoillaan, kyllä se pistää ison miehen polvilleen, semmoinen pieni käärö.
Kävin tänään opolla ja opo kehui, että olen hyvin perillä asioista. Ai mää vai? Hä? Kävin koululla syömässä kasvispyttipannua ja tuntui olo ihan huijarilta. Että "meenkö mää läpi opiskelijana" tai jotain, kun en ole siellä pitkiin aikoihin käynyt sillä tavalla rutiininomaisesti päivittäin. Löysin ruokaseuraksi varusmiesveljeni tyttöystävän, jonka kanssa keskustelimme mm. Oulunsalon vuokra-asunnoista. Olen vähän miettinyt että olisko se siistiä asua rivitalossa. Kerrostaloon minua ei kyllä saa millään enää tämän luhtitalon jälkeen.
Kävimme lauantaina mummilassa ja katsoimme virtahepodokumenttia. Jos olisin eläin, olisin virtahepo. 3000 kg painava laumassa viihtyvä kasvissyöjä. Krokotiilitkin jättävät aikuisen virtahevon rauhaan. Lönkyttelevä virtahepo oli ihan hassu näky. Virtahevot ovat energiataloudellisesti ovelia, ne kelluvat vedessä kaikki päivät. Tosin luin jostakin, että virtahevot tappavat Afrikassa enemmän ihmisiä kuin mikään muu nisäkäs. Että revi siitä.
Meidän pappa täytti lauantaina 78 vuotta. Tunnen itseni aika penikaksi, täytän 9.5. 25 vuotta.
Kolmen yön päästä lähden seikkailemaan pääkaupunkiimme Helsinkiin. Ostin eilen junaliput netistä. Ihana tuo printteri, kun sillä voi... printata. Mua välillä meinaa rassata kun päässä soi se Grandiosa-mainos. Sitten yhtä aikaa alkaa soimaan Leonard Cohenin Ain't No Cure For Love. Ihmeellisesti yhteen remixattuna. Jee jee, hyvä meininki!
Ja saunaan, mua jo ootellaan!
Ensi maanantaina on vappu eikä Oulunsalossa ole tunteja, mutta keskiviikkona menen Rajakylään Profeel-kuntoklubille pitämään pumppia ja combattia. Niin, sitä pumppia, juukeli. Se on ollut pari vuotta haaveena ja nyt se sitten toteutumassa. The chase is better than the catch? Kyllä se pari vuotta sitten tuntui ihan ihmeelliseltä asialta, että minäkö muka siellä edessä, eeeiiii... Nyt ei oikeastaan edes hirveästi jännitä tuleva koulutus. Ei pelota, on vaan mukavaa. Ja erityisen mukavaa on nähdä Bellissima Mariaa ja Jokke-koiraa.
Lauantaina kävimme OYS:ssa katsomassa Tillitien isäntää, joka oli vielä aika sekaisin synnytyksen jäljiltä. Vauvaa ja äitiä emme päässeet katsomaan, mutta käytimme tuoretta isää kävelyllä ja joimme limukkaa ja söimme kaurakeksejä suljetussa kanttiinissa. Digikameralta saimme nähtä kuvia siitä ihmeellisestä pienestä ihmisestä, jonka tapasimmekin jo seuraavana päivänä.
Niin, menetin eilen sydämeni pienelle pojalle, Tillitien uudelle ohjelmatoimiston päällikölle, joka suloisesti lepäili sylkkysessäni ja ihan selvästi naurahti ehdotukselleni että mitä jos me tehtäisiin tuon ihanuuden kanssa sulle, pikkumies, leikkikaveriksi sellainen pieni Amalia-tyttö. Että sieltä se vauvakuume taas puskee, vaikka kovasti minä yritän ajatella opiskelemista tai bodypumpeleita tai gerbiileitä. Sanoin kyllä tänään taas ihanimmalle, että saa ihan milloin vain pamauttaa mut paksuksi, että ei haittaa.
Meille tuli eilen kolme gerbiiliä. Ollaan me sitä harkittu tässä jokin aika ja mietitty, että mikä tuholaiseläin se olisi järkevin. Päädyttiin gerbiileihin, koska ovat päiväeläimiä, laumasieluja ja hajuttomimpia. Ja kovia puuhailemaan. Niille ei vielä olla keksitty nimiä. Maailman ihanin on niistä enemmän tohkeissaan kuin minä, ja se on ihan reilua. Ne ovat hänelle ensimmäisiä omia lemmikkejä ikinä. Minulla on ollut kissoja ja koiria, undulaatteja, hiiriä, rottia, kaneja, jotain eläimiä lähes tauotta aina siitä asti kun vuonna 1991 sain kanini Nicky Rositan. Eläimillä on hirveän suuri positiivinen vaikutus minuun. En osaisi varmaan olla ilman. Ja niin kuin kaikki hevostytöt, minäkin haluaisin joskus vielä oman hevosen.
Onhan se aika hassua miten aikuinen mies jaksaa innostua siitä, että pieni hyppymyyrä kuoputtaa tassuillaan hassusti tai kuikistelee etutassut ilmassa tai jyrsii raivokkaasti kananmunakoteloa. Yhtä liikuttavaa melkein kuin se pieni vauva eilen ihanuuden sylissä, ja se ilme hänen kasvoillaan, kyllä se pistää ison miehen polvilleen, semmoinen pieni käärö.
Kävin tänään opolla ja opo kehui, että olen hyvin perillä asioista. Ai mää vai? Hä? Kävin koululla syömässä kasvispyttipannua ja tuntui olo ihan huijarilta. Että "meenkö mää läpi opiskelijana" tai jotain, kun en ole siellä pitkiin aikoihin käynyt sillä tavalla rutiininomaisesti päivittäin. Löysin ruokaseuraksi varusmiesveljeni tyttöystävän, jonka kanssa keskustelimme mm. Oulunsalon vuokra-asunnoista. Olen vähän miettinyt että olisko se siistiä asua rivitalossa. Kerrostaloon minua ei kyllä saa millään enää tämän luhtitalon jälkeen.
Kävimme lauantaina mummilassa ja katsoimme virtahepodokumenttia. Jos olisin eläin, olisin virtahepo. 3000 kg painava laumassa viihtyvä kasvissyöjä. Krokotiilitkin jättävät aikuisen virtahevon rauhaan. Lönkyttelevä virtahepo oli ihan hassu näky. Virtahevot ovat energiataloudellisesti ovelia, ne kelluvat vedessä kaikki päivät. Tosin luin jostakin, että virtahevot tappavat Afrikassa enemmän ihmisiä kuin mikään muu nisäkäs. Että revi siitä.
Meidän pappa täytti lauantaina 78 vuotta. Tunnen itseni aika penikaksi, täytän 9.5. 25 vuotta.
Kolmen yön päästä lähden seikkailemaan pääkaupunkiimme Helsinkiin. Ostin eilen junaliput netistä. Ihana tuo printteri, kun sillä voi... printata. Mua välillä meinaa rassata kun päässä soi se Grandiosa-mainos. Sitten yhtä aikaa alkaa soimaan Leonard Cohenin Ain't No Cure For Love. Ihmeellisesti yhteen remixattuna. Jee jee, hyvä meininki!
Ja saunaan, mua jo ootellaan!
perjantaina, huhtikuuta 20, 2007
Hyvää viikonloppua!
Olen tällä viikolla käynyt maanantaina pilateksessa, tiistaina bodybalancessa, keskiviikkona ja tänään perjantaina pumpissa. Bodycombattia vedin maanantaina, tiistaina ja torstaina. Eikä tunnu niin missään! Haba haba tsup tsup, viikon päästä tähän aikaan on takana jo eka päivä bodypump-koulutuksesta. Odotan todella innolla, että pääsen vetämään pumppitunteja. Ja että saisin lenkkeilykauden kunnolla aloitettua, kun Jassun tassu alkaa olla taas kunnossa. Ei ole käynyt mielessäkään että kävisi juoksemassa ilman koiraa... ihan pimiää semmonen.
Eilen ei ollut muuta meikkiä kuin aamulla laitettu kajaali (ripset ja kulmat värjättiin tyttöjen päivänä kasvohoidon yhteydessä, iih), mutta sekin levesi combatissa pandasilmiksi. En tunnin aikana kertaakaan katso peiliin ja näytän yleensä kamalalta tunnin jälkeen tukka sekaisin ja naama kirkuvan punaisena. Note to self: se jostakin käsilaukun pohjalta löydetty vanha Revlonin kajaali on sen takia niin vähän käytetty, koska se leviää.
Käytiin syömässä Joutsensillan kiinalaisessa (piti tilata à la carte-listalta kalaa, kun ei lounaslistalla ollut mitään syötäväksi kelpaavaa) porukoiden kanssa. Ostettiin siskon kaa henkareita, kun niitä sai Plussa-kortilla puoleen hintaan. Haimme Marimekko-kangasta, "Latvassa korkealla", ja äiti rupesi väsäämään valelaskosverhoja uuteen keittiöön, jonka remontti on vain loppusilausta vaille valmis. Ja on muuten hieno keittiö! Jopa kieroa, että keittiö on niin hieno, mutta kylpyhuoneen ovesta puuttuu sisäpuolelta kahva - sitä ei siis saa auki sisäpuolelta jos oven joku pamauttaa kiinni asti. Ja en edes viitsi sanoa, mutta sanonpa kuitenkin, että talon kummankaan vessan pönttö ei vedä kuin joka toisella kerralla kunnolla jonkun vesisäiliövian vuoksi. Mutta keittiö - se on upea!
Vein tuntilistan Oulunsalon jumpista kun maanantaina unohdin viedä, ja hain apteekista lisää päänparannuspillereitä. Kyllä se aika rientää, kun niitäkin on kohta jo yksi lista napsittu naamaan. Hyvinhän nuo ovat tehonneet ja alussa sivuvaikutuksena ilmennyt lievä pahoinvointikin on hailakka muisto vain.
Vappu on reilun viikon päästä ja harmikseni vappuaatto sattuu maanantaille, jolloin jumpat on peruttu enkä pääse vetämään hilpeää vappucombattia. Olisin laittanut serpentiinit ja kaikki. Höh. Onneksi saman viikon sunnuntaina pääsen tuuraamaan, tällä kertaa Oziin, niin ei jää siltäkään viikolta combatit saamatta.
Olisimme menneet ihanuuden kanssa katsomaan tänään Tillitien pariskuntaa ja vaavaa sairaalaan, mutta saimme tiedon, että se on kiellettyä (norovirusvaaran takia tai jotain semmoista), niin ei väkisin. Kenties tapaamme uuden kansalaisen vielä tuhansia kertoja, niin jospa sitä malttaisi.
Päivän positiivisin yllätys oli se, kun vastaanotin erään anteeksipyynnön, joka oli todella merkittävä ja jota en osannut odottaa. Luulin, että eräs ikävä tapaus oli unohtunut molempien mielestä, mutta toinen osapuoli oli miettinyt sitä jälkeenpäin ja myönsi käyttäytyneensä minua kohtaan huonosti. Arvostan!
Tunnen itseni ihan tytöksi uudessa paidassa (voisinpa saada tästä kuvan näytille, tämä on niin tyttömäinen), hameessa ja sukkahousuissa. Ja letit päässä. Iih. Aika mukavaa.
Eilen ei ollut muuta meikkiä kuin aamulla laitettu kajaali (ripset ja kulmat värjättiin tyttöjen päivänä kasvohoidon yhteydessä, iih), mutta sekin levesi combatissa pandasilmiksi. En tunnin aikana kertaakaan katso peiliin ja näytän yleensä kamalalta tunnin jälkeen tukka sekaisin ja naama kirkuvan punaisena. Note to self: se jostakin käsilaukun pohjalta löydetty vanha Revlonin kajaali on sen takia niin vähän käytetty, koska se leviää.
Käytiin syömässä Joutsensillan kiinalaisessa (piti tilata à la carte-listalta kalaa, kun ei lounaslistalla ollut mitään syötäväksi kelpaavaa) porukoiden kanssa. Ostettiin siskon kaa henkareita, kun niitä sai Plussa-kortilla puoleen hintaan. Haimme Marimekko-kangasta, "Latvassa korkealla", ja äiti rupesi väsäämään valelaskosverhoja uuteen keittiöön, jonka remontti on vain loppusilausta vaille valmis. Ja on muuten hieno keittiö! Jopa kieroa, että keittiö on niin hieno, mutta kylpyhuoneen ovesta puuttuu sisäpuolelta kahva - sitä ei siis saa auki sisäpuolelta jos oven joku pamauttaa kiinni asti. Ja en edes viitsi sanoa, mutta sanonpa kuitenkin, että talon kummankaan vessan pönttö ei vedä kuin joka toisella kerralla kunnolla jonkun vesisäiliövian vuoksi. Mutta keittiö - se on upea!
Vein tuntilistan Oulunsalon jumpista kun maanantaina unohdin viedä, ja hain apteekista lisää päänparannuspillereitä. Kyllä se aika rientää, kun niitäkin on kohta jo yksi lista napsittu naamaan. Hyvinhän nuo ovat tehonneet ja alussa sivuvaikutuksena ilmennyt lievä pahoinvointikin on hailakka muisto vain.
Vappu on reilun viikon päästä ja harmikseni vappuaatto sattuu maanantaille, jolloin jumpat on peruttu enkä pääse vetämään hilpeää vappucombattia. Olisin laittanut serpentiinit ja kaikki. Höh. Onneksi saman viikon sunnuntaina pääsen tuuraamaan, tällä kertaa Oziin, niin ei jää siltäkään viikolta combatit saamatta.
Olisimme menneet ihanuuden kanssa katsomaan tänään Tillitien pariskuntaa ja vaavaa sairaalaan, mutta saimme tiedon, että se on kiellettyä (norovirusvaaran takia tai jotain semmoista), niin ei väkisin. Kenties tapaamme uuden kansalaisen vielä tuhansia kertoja, niin jospa sitä malttaisi.
Päivän positiivisin yllätys oli se, kun vastaanotin erään anteeksipyynnön, joka oli todella merkittävä ja jota en osannut odottaa. Luulin, että eräs ikävä tapaus oli unohtunut molempien mielestä, mutta toinen osapuoli oli miettinyt sitä jälkeenpäin ja myönsi käyttäytyneensä minua kohtaan huonosti. Arvostan!
Tunnen itseni ihan tytöksi uudessa paidassa (voisinpa saada tästä kuvan näytille, tämä on niin tyttömäinen), hameessa ja sukkahousuissa. Ja letit päässä. Iih. Aika mukavaa.
torstaina, huhtikuuta 19, 2007
Nananaanaanana.
Tillitien pariskunnalle syntyi aamuyöstä reipas 4,5-kilon pojanmötkäle!
Se on ihan HURJAA.
Joo ja pistäähän se miettimään.
Parempi kun ei liikaa mieti.
Eilen oli tyttöjen päivä äitin ja siskon kanssa. Oma käsityksensä kullakin hauskanpidosta - ensin bodypumppiin itseään kiusaamaan ja sen jälkeen kasvohoitoon nipisteltäväksi ja nypittäväksi. Söimme Pannussa ja kävimme jäätelöllä Street Cafessa. Näiden jälkeen olikin aivan erinomaisen itsetuntoa ylentävää ängetä sovituskoppiin.
Ostin joka tapauksessa housut ja tyttöpaidan ja hupparin. Mieletöntä. Sinne meni ne toimeentulotuet mitkä tulivat. Ja äiti osti minulle vaaleanpunaiset kengät. Iih. Ostan vaatteita todella harvoin, joten tulipa nyt sitten ostettua, on taas ehjät vaatteet päällä. En erityisemmin nauti shoppailusta, mikä lie geneettinen virhe muuten häiriöttömässä naiseudessa.
Mutta äärimmäisen mukavaa kun on tällaiset housut, joiden jalassaoloa ei juurikaan edes tunnista. Mutta on ne jalassa. Ja paita, joka mätsää housuihin. Molemmat ovat ruskeat. Tunnen oloni bodybalancemaisen eteeriseksi ja maanläheiseksi ja tasapainoiseksi.
Veronpalautuksia tulee kynyset 130 e, mutta aina parempi kuin mätkyt.
Kävin Teknopalatsilla jutskaamassa ja tunsin jostakin syystä itseni aivan kömpelöksi pökkelöksi. Etsin siskon käsiini ja käytimme minua syömässä yliopistolla, nyt pönötän täällä eräässä atk-luokassa ja kohta lähden kohti keskustaa ja iltapäivän bodycombattia.
Katsele huviksesi Will Ferrell - The Landlord tai viihdytä itseäsi näillä typeryyksillä.
Muuten olisin aivan riemuissani, mutta mp3-soittimessa ei ole virtaa. Paitsi, että nyt olen taas aivan riemuissani, koska sisko sanoi antavansa pariston omastaan. Niin että ei tästä paljon enää meininki parane!
Se on ihan HURJAA.
Joo ja pistäähän se miettimään.
Parempi kun ei liikaa mieti.
Eilen oli tyttöjen päivä äitin ja siskon kanssa. Oma käsityksensä kullakin hauskanpidosta - ensin bodypumppiin itseään kiusaamaan ja sen jälkeen kasvohoitoon nipisteltäväksi ja nypittäväksi. Söimme Pannussa ja kävimme jäätelöllä Street Cafessa. Näiden jälkeen olikin aivan erinomaisen itsetuntoa ylentävää ängetä sovituskoppiin.
Ostin joka tapauksessa housut ja tyttöpaidan ja hupparin. Mieletöntä. Sinne meni ne toimeentulotuet mitkä tulivat. Ja äiti osti minulle vaaleanpunaiset kengät. Iih. Ostan vaatteita todella harvoin, joten tulipa nyt sitten ostettua, on taas ehjät vaatteet päällä. En erityisemmin nauti shoppailusta, mikä lie geneettinen virhe muuten häiriöttömässä naiseudessa.
Mutta äärimmäisen mukavaa kun on tällaiset housut, joiden jalassaoloa ei juurikaan edes tunnista. Mutta on ne jalassa. Ja paita, joka mätsää housuihin. Molemmat ovat ruskeat. Tunnen oloni bodybalancemaisen eteeriseksi ja maanläheiseksi ja tasapainoiseksi.
Veronpalautuksia tulee kynyset 130 e, mutta aina parempi kuin mätkyt.
Kävin Teknopalatsilla jutskaamassa ja tunsin jostakin syystä itseni aivan kömpelöksi pökkelöksi. Etsin siskon käsiini ja käytimme minua syömässä yliopistolla, nyt pönötän täällä eräässä atk-luokassa ja kohta lähden kohti keskustaa ja iltapäivän bodycombattia.
Katsele huviksesi Will Ferrell - The Landlord tai viihdytä itseäsi näillä typeryyksillä.
Muuten olisin aivan riemuissani, mutta mp3-soittimessa ei ole virtaa. Paitsi, että nyt olen taas aivan riemuissani, koska sisko sanoi antavansa pariston omastaan. Niin että ei tästä paljon enää meininki parane!
tiistaina, huhtikuuta 17, 2007
Saa kehua!
Kerro itsestäsi. Tässä saat kehua ja kertoa millainen olet parhaimmillasi, mitkä ovat sinun vahvuutesi ja voimavarasi?
NO ON SE MAHTAVA!
Parhaimmillani olen todella energinen. Innostun helposti ja suhtaudun intohimolla asioihin, jotka tuntuvat "omilta". Osaan haaveilla ja teen haaveistani myös totta. En tee asioita, jotka tuntuvat turhanpäiväisiltä enkä usko pakkoon tai että jotain pitäisi tehdä vain siksi että täytyy.
Olen rohkea - pystyn tekemään rohkeita ratkaisuja ja ottamaan riskejä. Periaatteiltani olen lahjomaton ja olen valmis uhraamaan paljon tärkeäksi kokemieni asioiden vuoksi.
Olen harkitseva - tiedän mitä teen. En kadu mitään mitä olen tehnyt. Teen viisaita valintoja, joiden takana pystyn aina seisomaan.
Olen luova ja innovatiivinen. Kykenen näkemään asioissa monia puolia ja löytämään luovia ratkaisuita. Uskallan ajatella eri tavalla ja olla eri mieltä. Pystyn muuttamaan mielipidettäni ja myöntämään sen, jos huomaan olevani väärässä. Pystyn perustelemaan mielipiteeni.
Olen parhaimmillani todella huumorintajuinen. Se auttaa minua pääsemään läpi vaikeiden aikojen - ja nauramaan vastoinkäymisille. Välttämätöntä on että pystyn nauramaan itselleni. Saan tyydytystä siitä, jos saan muut nauramaan - vaikka itselleni.
Olen rehellinen ja lojaali. Moraalini on vahva. Teen ratkaisuja tunteen ja intuition pohjalta ja tilannetajuni on loistava. Olen herkkä ja vahvasti tunteva, jopa vereslihainen sielu, en yhtään kyyninen tai paatunut.
Olen aktiivinen ja optimistinen. En jää koskaan tuleen makaamaan, vaan haen voimakkaasti useita erilaisia ratkaisuja ja selviytymiskeinoja. Olen superagentti - selviydyn mistä vain. Taistelen kuin soturiprinsessa.
Minulla on hyvä fyysinen yleiskunto ja liikun säännöllisesti ja paljon. En voi edes kuvitella minkälainen olemukseni ja olotilani olisi ilman sitä tai miltä tuntuu ihmisestä, joka ei liiku yhtä paljon. Olisin varmaan täysin vieraantunut kehostani. Olen onnellinen, että olen pystynyt omaksumaan liikunnallisen elämäntavan. Saan liikkumisesta ja ryhmäliikuntatuntien ohjaamisesta suunnattomasti energiaa ja hyvää oloa.
Rakastan monia asioita, joista saan voimaa elämääni. Perhettäni - minulla on hyvä suhde vanhempiini, sisaruksiini, isovanhempiini ja muihin sukulaisiin. Ystäviäni - heidän kanssani jaan ison osan elämääni, he ovat iso osa minun elämääni ja minä heidän. Eläimiä - suloinen koirani on oikea elämäni valopilkku. Musiikkia - yksi ilmaisumuoto, jossa saa antaa kaikkensa. Lajitovereita - näen hyvää kaikissa ihmisissä, joita kohtaan ja saan sillä tavalla paljon itselleni. Liikkumisen riemua - ihanaa olla terve niin että pystyy liikkumaan. Kevättä - aurinkoa, lämpöä, uutta elämän voimaa, joka saa uskomaan parempaan. Itseäni!
Kaikista eteenpäin vievin voima on se, että olen kiinnostunut elämästä ja odotan mielenkiinnolla mitä se tuo tullessaan.
NO ON SE MAHTAVA!
Parhaimmillani olen todella energinen. Innostun helposti ja suhtaudun intohimolla asioihin, jotka tuntuvat "omilta". Osaan haaveilla ja teen haaveistani myös totta. En tee asioita, jotka tuntuvat turhanpäiväisiltä enkä usko pakkoon tai että jotain pitäisi tehdä vain siksi että täytyy.
Olen rohkea - pystyn tekemään rohkeita ratkaisuja ja ottamaan riskejä. Periaatteiltani olen lahjomaton ja olen valmis uhraamaan paljon tärkeäksi kokemieni asioiden vuoksi.
Olen harkitseva - tiedän mitä teen. En kadu mitään mitä olen tehnyt. Teen viisaita valintoja, joiden takana pystyn aina seisomaan.
Olen luova ja innovatiivinen. Kykenen näkemään asioissa monia puolia ja löytämään luovia ratkaisuita. Uskallan ajatella eri tavalla ja olla eri mieltä. Pystyn muuttamaan mielipidettäni ja myöntämään sen, jos huomaan olevani väärässä. Pystyn perustelemaan mielipiteeni.
Olen parhaimmillani todella huumorintajuinen. Se auttaa minua pääsemään läpi vaikeiden aikojen - ja nauramaan vastoinkäymisille. Välttämätöntä on että pystyn nauramaan itselleni. Saan tyydytystä siitä, jos saan muut nauramaan - vaikka itselleni.
Olen rehellinen ja lojaali. Moraalini on vahva. Teen ratkaisuja tunteen ja intuition pohjalta ja tilannetajuni on loistava. Olen herkkä ja vahvasti tunteva, jopa vereslihainen sielu, en yhtään kyyninen tai paatunut.
Olen aktiivinen ja optimistinen. En jää koskaan tuleen makaamaan, vaan haen voimakkaasti useita erilaisia ratkaisuja ja selviytymiskeinoja. Olen superagentti - selviydyn mistä vain. Taistelen kuin soturiprinsessa.
Minulla on hyvä fyysinen yleiskunto ja liikun säännöllisesti ja paljon. En voi edes kuvitella minkälainen olemukseni ja olotilani olisi ilman sitä tai miltä tuntuu ihmisestä, joka ei liiku yhtä paljon. Olisin varmaan täysin vieraantunut kehostani. Olen onnellinen, että olen pystynyt omaksumaan liikunnallisen elämäntavan. Saan liikkumisesta ja ryhmäliikuntatuntien ohjaamisesta suunnattomasti energiaa ja hyvää oloa.
Rakastan monia asioita, joista saan voimaa elämääni. Perhettäni - minulla on hyvä suhde vanhempiini, sisaruksiini, isovanhempiini ja muihin sukulaisiin. Ystäviäni - heidän kanssani jaan ison osan elämääni, he ovat iso osa minun elämääni ja minä heidän. Eläimiä - suloinen koirani on oikea elämäni valopilkku. Musiikkia - yksi ilmaisumuoto, jossa saa antaa kaikkensa. Lajitovereita - näen hyvää kaikissa ihmisissä, joita kohtaan ja saan sillä tavalla paljon itselleni. Liikkumisen riemua - ihanaa olla terve niin että pystyy liikkumaan. Kevättä - aurinkoa, lämpöä, uutta elämän voimaa, joka saa uskomaan parempaan. Itseäni!
Kaikista eteenpäin vievin voima on se, että olen kiinnostunut elämästä ja odotan mielenkiinnolla mitä se tuo tullessaan.
Voimaa! Taistele! Hengitä! Keskity! Anna paukkua!
[varoitus: seuraava sisältää voimasanoja]
Paskanko väliä ja vittuakos siitä! Sillä asenteella pääsee yli monesta tilanteesta, jossa kaipaisi lajitoverin hyväksynnän suurempaa ilmaisua. Ja tilanteesta, jossa pieni kämmi meinaa jäädä painamaan mieltä. Niin kuin että olin sopinut jumppapalaverin keskelle meidän "tyttöjen päivää", joka on huomenna, eli siis pidetään kivaa äitin ja siskon kanssa. Piti sitten siirtää se palaveri. Olen nykyään tosi huono aikatauluasioissa ja sovinkin ihan vain pakolliset tapaamiset.
Sitä jää helposti miettimään mitä toinen tarkoitti jollakin mitä sanoi tai jätti sanomatta. Samaten että kuinka pöljänä sitä joku pitää tai ei pidä, kun nyt menin tekemään tai sanomaan jotain. Ei ketään oikeasti kiinnosta, ja jos kiinnostaa, niin hankkikoot hamsterin tai oman elämän. Voi olla, että sillä toisella on mielessänsä oman elämänsä ongelmat, ja siksi ei lähde lentoon sinun mielenkiintoisista jutuistasi ja jättää ehkä jopa heipan sanomatta, kun lopulta lähdet kälppimään.
Onnellinen jälleennäkeminen. Olin hukannut avaimeni ja päättömän etsimisen jälkeen löysin ne repun pohjalta. Josta olin siis katsonut jo ainakin kolme kertaa. Tämä kertonee jotain suurpiirteisyydestäni, tai sitten ei.
Everybody gimme some noise! Eilen oli aivan käsittämättömät fiilikset bodycombatissa. Pikkasenko se on niin oikea paikka mulle. RRRGGGH! Tänään Beauty Centerille. Oulunsalon liikuntakeskus tuntuu jostain syystä kotoisalta. Ehkä sen takia, kun muutamat vakiosoturit siellä tuntuvat jo niin tutuilta. Heidän näkemisensä kerta toisensa jälkeen lämmittää sydäntä. Ehkä se on jotain hyväksynnän hakemista sekin - he tulevat sinne kerta toisensa jälkeen, vaikka tietävät että se olen minä joka siellä hästää edessä. Tai jopa juuri siksi että se olen minä. Täysin laiton ja itseä nuoleskeleva ajatus.
Combatissa sitä saa huikeasti kiksejä, kun päästää itsensä täysin lieasta, antaa itsensä huutaa ja riehua sydämensä kyllyydestä ja käyttäytyä kuin mikä lie sekopää. Se on vapauttavaa, ja paljon auttaa ohjaajan rooli. Ohjaaja saa esittää vähän hullua, ja kukaanhan ei tiedä olenko oikeasti niin hullu kuin miltä parhaimmillani vaikutan. Olen minä.
Paskanko väliä ja vittuakos siitä! Sillä asenteella pääsee yli monesta tilanteesta, jossa kaipaisi lajitoverin hyväksynnän suurempaa ilmaisua. Ja tilanteesta, jossa pieni kämmi meinaa jäädä painamaan mieltä. Niin kuin että olin sopinut jumppapalaverin keskelle meidän "tyttöjen päivää", joka on huomenna, eli siis pidetään kivaa äitin ja siskon kanssa. Piti sitten siirtää se palaveri. Olen nykyään tosi huono aikatauluasioissa ja sovinkin ihan vain pakolliset tapaamiset.
Sitä jää helposti miettimään mitä toinen tarkoitti jollakin mitä sanoi tai jätti sanomatta. Samaten että kuinka pöljänä sitä joku pitää tai ei pidä, kun nyt menin tekemään tai sanomaan jotain. Ei ketään oikeasti kiinnosta, ja jos kiinnostaa, niin hankkikoot hamsterin tai oman elämän. Voi olla, että sillä toisella on mielessänsä oman elämänsä ongelmat, ja siksi ei lähde lentoon sinun mielenkiintoisista jutuistasi ja jättää ehkä jopa heipan sanomatta, kun lopulta lähdet kälppimään.
Onnellinen jälleennäkeminen. Olin hukannut avaimeni ja päättömän etsimisen jälkeen löysin ne repun pohjalta. Josta olin siis katsonut jo ainakin kolme kertaa. Tämä kertonee jotain suurpiirteisyydestäni, tai sitten ei.
Everybody gimme some noise! Eilen oli aivan käsittämättömät fiilikset bodycombatissa. Pikkasenko se on niin oikea paikka mulle. RRRGGGH! Tänään Beauty Centerille. Oulunsalon liikuntakeskus tuntuu jostain syystä kotoisalta. Ehkä sen takia, kun muutamat vakiosoturit siellä tuntuvat jo niin tutuilta. Heidän näkemisensä kerta toisensa jälkeen lämmittää sydäntä. Ehkä se on jotain hyväksynnän hakemista sekin - he tulevat sinne kerta toisensa jälkeen, vaikka tietävät että se olen minä joka siellä hästää edessä. Tai jopa juuri siksi että se olen minä. Täysin laiton ja itseä nuoleskeleva ajatus.
Combatissa sitä saa huikeasti kiksejä, kun päästää itsensä täysin lieasta, antaa itsensä huutaa ja riehua sydämensä kyllyydestä ja käyttäytyä kuin mikä lie sekopää. Se on vapauttavaa, ja paljon auttaa ohjaajan rooli. Ohjaaja saa esittää vähän hullua, ja kukaanhan ei tiedä olenko oikeasti niin hullu kuin miltä parhaimmillani vaikutan. Olen minä.
sunnuntai, huhtikuuta 15, 2007
Ihanat asiat
Iltasanomien horoskooppi viikonlopulle oli seuraavanlainen: "HÄRKÄ 21.4. - 20.5. Pahantuulisuus yrittää vallata sinut. Pyyhi se pois heti ensioireiden ilmaannuttua, ettet pilaa viikonloppuasi." Mutta ku mää en oo ollu yhtään pahantuulinen!
Perjantaina oli kuntoutuspäivä, mitäköhän siellä tapahtui... käytiin salilla ja rentouduttiin ja suunniteltiin tulevia. Ja tietenkin kohokohta on aina ilmainen lounas, jonka Kela kustantaa. Illalla ihanuuden kanssa syötiin juustonaksuja ihan simppana ja katottiin Saw III ja pari CSI-jaksoa niin, että unet oli sitten ilmeisen söpöjä kuin possut ennen ja jälkeen teurastuksen.
Lauantaina rääkättiin ihanuuden kanssa Taavia (porukoiden hyperaktiivisuudessaan joskus rasittavuuteen asti hösöttävä novascotiannoutaja) eli juoksutettiin sitä ylös-alas törkiän jyrkkää hiekkaseinämää Koppanan metikössä. Noutaja kun on noutaja sielultaan, niin sehän hakee karahkaa ihan niin kauan kuin ihmisen sadistinen mieli sitä haluaa heittää. Karahka oli välillä puolitoistametrinen mahdottomuus, jota noutaessaan Taavi oli hieman hajoilla. Siellä se alhaalla äkisi ja kesytti pirujaan hirveän volinan kanssa, ja me mäen päällä näimme joutsenten lentävän toistamiseen ylitsemme ilmeisesti koiran eläimellisen soundin kutsumina. Todellinen lintukoira. Mutta olihan se tyytyväinen ja kaikkensa antanut kun lähdettiin kotio päin. Jasmi sen sijaan keskittyi pienempien risujen pureskeluun ja edelleen kipeän tassunsa riisumiseen ulkoilua varten teipatuista patenttiratkaisuista.
Ilmat on olleet mitä upeimpia. Olen saanut kasvoilleni hieman päivetystä kevätauringossa oleilusta.
Muikistelen huulia, että saisin nenääni äidin antaman huulirasvan hurmaavan tuoksun. Forever-sarjan "Aloe lips" sisältää aloeta, jojobaa ja mehiläisvahaa. Suosittelen. Vielä on kokeilematta aloe-hammastahna, joka on kuulemma niinku tooosi toimiva juttu.
Sunnuntaiaamupäivän balance oli myös ihana. Suosittelen kaikille bodybalancea, se tekkee ihmeitä. Meidän äiti voi helposti käydä balancessa kuusi kertaa viikossa. Se onkin siihen hommaan ihan pöhkönä. Oulunsalon liikuntakeskuksessakin alkaa muuten pyörimään balance ensi viikolla ja se on hyvä se.
Mulla on muuten ensi viikolla ne kolme combat-tuntia, joita odotan kyllä innolla. Draivia, jessssh.
Tillitien rakkaan pariskunnan vauva viihtyy äitinsä masussa vaikka ensi tiistaina tulee kaksi viikkoa lasketusta ajasta. Elämän ihmettä odotellessa, kohta poksahtaa. Ei sitä pysty tajuamaan, ei sitten millään. On se hurjaa. On se hurjaa.
Eilen tekemäni makaroonilaatikko. Nam. Ei ollut tavallisenmuotoisia täysjyvämakarooneja, mutta sellaiset kiemurat toimivat ihan yhtä hyvin. Niin siis fusilli se on se hienompi nimi sille kierremakaroonille. Huomiselle pitäisi keksiä jokin hieno ruokalaji, kun porukat tulee meille syömään. Niiden keittiö on edelleen remontissa, joten avitamme tekemällä ruokaa edes nyt yhden kerran.
Porukoiden, siskon, veljen ja veljen tyttökaverin kanssa käytiin Olimpoksessa syömässä. Pikkasen hyvvää, grillattu lohi salaatin kanssa, suklaakakku jäätelön kanssa... uijui! Ja meidät käteltiin lähtiessämme, tuleehan siinä ihan kuninkaallinen olo. Aika arvokasta syödä tuommoisessa paikassa, mutta hyvä palvelu on toisaalta hinnan väärti. Enpä ole monessa oululaisessa ravintolassa kovin hyvään palveluun vielä törmännyt.
Muh. Mää taidan olla taas vaihteeksi ihan rakastunut. Melkein joka päivä mää sen sanon, että taas. Maailman ihanin, sanomattakin selvää - ihana, aivan ihana!
Niin kuin aalto tarvitsee rantaa
tarvitsee suu suuta
Niin kuin lintu tarvitsee oksaa
tarvitsee käsi kättä
Niin kuin sillan toinen pää
tarvitsee toista
tarvitsen minä sinua
ettei virta veisi
- Tommy Tabermann
Päivän linkit:
YleX:n Netti Etsivä
Oulu in Uncyclopedia
Dancing around the world, youtube
Trailerspy.com
Perjantaina oli kuntoutuspäivä, mitäköhän siellä tapahtui... käytiin salilla ja rentouduttiin ja suunniteltiin tulevia. Ja tietenkin kohokohta on aina ilmainen lounas, jonka Kela kustantaa. Illalla ihanuuden kanssa syötiin juustonaksuja ihan simppana ja katottiin Saw III ja pari CSI-jaksoa niin, että unet oli sitten ilmeisen söpöjä kuin possut ennen ja jälkeen teurastuksen.
Lauantaina rääkättiin ihanuuden kanssa Taavia (porukoiden hyperaktiivisuudessaan joskus rasittavuuteen asti hösöttävä novascotiannoutaja) eli juoksutettiin sitä ylös-alas törkiän jyrkkää hiekkaseinämää Koppanan metikössä. Noutaja kun on noutaja sielultaan, niin sehän hakee karahkaa ihan niin kauan kuin ihmisen sadistinen mieli sitä haluaa heittää. Karahka oli välillä puolitoistametrinen mahdottomuus, jota noutaessaan Taavi oli hieman hajoilla. Siellä se alhaalla äkisi ja kesytti pirujaan hirveän volinan kanssa, ja me mäen päällä näimme joutsenten lentävän toistamiseen ylitsemme ilmeisesti koiran eläimellisen soundin kutsumina. Todellinen lintukoira. Mutta olihan se tyytyväinen ja kaikkensa antanut kun lähdettiin kotio päin. Jasmi sen sijaan keskittyi pienempien risujen pureskeluun ja edelleen kipeän tassunsa riisumiseen ulkoilua varten teipatuista patenttiratkaisuista.
Ilmat on olleet mitä upeimpia. Olen saanut kasvoilleni hieman päivetystä kevätauringossa oleilusta.
Muikistelen huulia, että saisin nenääni äidin antaman huulirasvan hurmaavan tuoksun. Forever-sarjan "Aloe lips" sisältää aloeta, jojobaa ja mehiläisvahaa. Suosittelen. Vielä on kokeilematta aloe-hammastahna, joka on kuulemma niinku tooosi toimiva juttu.
Sunnuntaiaamupäivän balance oli myös ihana. Suosittelen kaikille bodybalancea, se tekkee ihmeitä. Meidän äiti voi helposti käydä balancessa kuusi kertaa viikossa. Se onkin siihen hommaan ihan pöhkönä. Oulunsalon liikuntakeskuksessakin alkaa muuten pyörimään balance ensi viikolla ja se on hyvä se.
Mulla on muuten ensi viikolla ne kolme combat-tuntia, joita odotan kyllä innolla. Draivia, jessssh.
Tillitien rakkaan pariskunnan vauva viihtyy äitinsä masussa vaikka ensi tiistaina tulee kaksi viikkoa lasketusta ajasta. Elämän ihmettä odotellessa, kohta poksahtaa. Ei sitä pysty tajuamaan, ei sitten millään. On se hurjaa. On se hurjaa.
Eilen tekemäni makaroonilaatikko. Nam. Ei ollut tavallisenmuotoisia täysjyvämakarooneja, mutta sellaiset kiemurat toimivat ihan yhtä hyvin. Niin siis fusilli se on se hienompi nimi sille kierremakaroonille. Huomiselle pitäisi keksiä jokin hieno ruokalaji, kun porukat tulee meille syömään. Niiden keittiö on edelleen remontissa, joten avitamme tekemällä ruokaa edes nyt yhden kerran.
Porukoiden, siskon, veljen ja veljen tyttökaverin kanssa käytiin Olimpoksessa syömässä. Pikkasen hyvvää, grillattu lohi salaatin kanssa, suklaakakku jäätelön kanssa... uijui! Ja meidät käteltiin lähtiessämme, tuleehan siinä ihan kuninkaallinen olo. Aika arvokasta syödä tuommoisessa paikassa, mutta hyvä palvelu on toisaalta hinnan väärti. Enpä ole monessa oululaisessa ravintolassa kovin hyvään palveluun vielä törmännyt.
Muh. Mää taidan olla taas vaihteeksi ihan rakastunut. Melkein joka päivä mää sen sanon, että taas. Maailman ihanin, sanomattakin selvää - ihana, aivan ihana!
Niin kuin aalto tarvitsee rantaa
tarvitsee suu suuta
Niin kuin lintu tarvitsee oksaa
tarvitsee käsi kättä
Niin kuin sillan toinen pää
tarvitsee toista
tarvitsen minä sinua
ettei virta veisi
- Tommy Tabermann
Päivän linkit:
YleX:n Netti Etsivä
Oulu in Uncyclopedia
Dancing around the world, youtube
Trailerspy.com
torstaina, huhtikuuta 12, 2007
KÄRRRPÄT!!
Nyt lämmitetään ihan Oulun Kärppien SM:n kunniaksi sauna. Jee! Viralliset bileet on Teatrialla. Huomenna on monella töissä paha olo... Ja minäkin perun tänään tekemäni pyhän lupauksen, että menisin joskus kymmeneltä nukkumaan, että heräisin aamulla pirteämpänä. Ehtii sitä pirteillä joku toinenki aamu. Jee!
Maailman ihanin sai inssityöpaikan. Sitten se valmistuu insinööriksi. Jee! Pitäsköhän munkin tehdä jotain että valmistuisin... joskus...? Koko ajanhan mää teen!
Jassin tassu paranee hyvää vauhtia. Jee! Sillä on tassussa "Life is great!"-Nalle Puh-sukka, mutta Jasmine ei ole itse samaa mieltä asiasta vaan murisee itsekseen tuolla sohvalla kurjaa kohtaloaan, joka on jatkunut syntymästä asti vähäisten ohimenevien tähtihetkien saattelemana. Murjotus loppuu kuin seinään kun päästään ulos kirmaamaan. Mutta täällä sisällä, kun sanotaan että sukkaa ei saa ottaa pois jalasta niin että voisi rauhassa räpeltää haavaa... tylsää.
Meikäläisen Konica Minolta PagePro 1300W:hen tuli vihdoin Vista-ajuri. Nyt voi niinku printtailla sitte taas ihan tosissaan! Suoritettujen ja suorittamattomien opintojaksojen listaa opolle ja tiliotteita soskuun. Jee!
Suomi johtaa clickclickclick.comissa. (Arvakkee onko mulla auto clickeri... ja ei elämää.) Jee!
OIEI:lla olisi kevätkauden avajaishässäkkäpässäkkä Sanginjoella perutun larpin tilalla ensi viikonloppuna. Hetken aikaa mietin, pitäisikö käydä katsomassa keitä siellä nykyään on. Luultavasti unohdan kuitenkin koko homman. Jee!
Pidin tiistaina ja keskiviikkona Oulunsalossa combattia kipiän ohjaajan omien hikijumppatuntien paikalla. Ensi viikolla on maanantaina oma tunti Oulunsalossa ja sitten tuuraan Beauty Centerillä lajitoverin combatit. Siis combattia on luvassa kerrankin tarpeeksi. On se ihanata. Jee! Ja en malta odottaa pumppikoulutusta, ih iih. Ja että pääsen vetämään pumppitunteja. Siitä tulleepi hauskaa!
Tänään oli kuntoutuspäivä ODL:llä. Oli esmes opo jutskaamassa ja tehtiin ajankäyttöharjoitus ja rentoutumisharjoitus. Huomennakin on samaa projektia luvassa. Mulla on huomenna siis aikainen herätys.
...jee!
Siskon ukkeli tulee Norjasta jo ensi viikon viikonloppuna. Kolme kuukautta se on sitten siellä ollut. Hurjaa. Jee!
Porukoiden keittiöremppa etenee ja näyttää hyvältä. Jee! Isä tänään vähän vihjaili, että mitä jos lähtisin sen kans syksyllä jonneki päin maailmaa kattomaan suosikkiartistini keikkaa. Wow.
Nyt jee jee ja saunaan mars!
Maailman ihanin sai inssityöpaikan. Sitten se valmistuu insinööriksi. Jee! Pitäsköhän munkin tehdä jotain että valmistuisin... joskus...? Koko ajanhan mää teen!
Jassin tassu paranee hyvää vauhtia. Jee! Sillä on tassussa "Life is great!"-Nalle Puh-sukka, mutta Jasmine ei ole itse samaa mieltä asiasta vaan murisee itsekseen tuolla sohvalla kurjaa kohtaloaan, joka on jatkunut syntymästä asti vähäisten ohimenevien tähtihetkien saattelemana. Murjotus loppuu kuin seinään kun päästään ulos kirmaamaan. Mutta täällä sisällä, kun sanotaan että sukkaa ei saa ottaa pois jalasta niin että voisi rauhassa räpeltää haavaa... tylsää.
Meikäläisen Konica Minolta PagePro 1300W:hen tuli vihdoin Vista-ajuri. Nyt voi niinku printtailla sitte taas ihan tosissaan! Suoritettujen ja suorittamattomien opintojaksojen listaa opolle ja tiliotteita soskuun. Jee!
Suomi johtaa clickclickclick.comissa. (Arvakkee onko mulla auto clickeri... ja ei elämää.) Jee!
OIEI:lla olisi kevätkauden avajaishässäkkäpässäkkä Sanginjoella perutun larpin tilalla ensi viikonloppuna. Hetken aikaa mietin, pitäisikö käydä katsomassa keitä siellä nykyään on. Luultavasti unohdan kuitenkin koko homman. Jee!
Pidin tiistaina ja keskiviikkona Oulunsalossa combattia kipiän ohjaajan omien hikijumppatuntien paikalla. Ensi viikolla on maanantaina oma tunti Oulunsalossa ja sitten tuuraan Beauty Centerillä lajitoverin combatit. Siis combattia on luvassa kerrankin tarpeeksi. On se ihanata. Jee! Ja en malta odottaa pumppikoulutusta, ih iih. Ja että pääsen vetämään pumppitunteja. Siitä tulleepi hauskaa!
Tänään oli kuntoutuspäivä ODL:llä. Oli esmes opo jutskaamassa ja tehtiin ajankäyttöharjoitus ja rentoutumisharjoitus. Huomennakin on samaa projektia luvassa. Mulla on huomenna siis aikainen herätys.
...jee!
Siskon ukkeli tulee Norjasta jo ensi viikon viikonloppuna. Kolme kuukautta se on sitten siellä ollut. Hurjaa. Jee!
Porukoiden keittiöremppa etenee ja näyttää hyvältä. Jee! Isä tänään vähän vihjaili, että mitä jos lähtisin sen kans syksyllä jonneki päin maailmaa kattomaan suosikkiartistini keikkaa. Wow.
Nyt jee jee ja saunaan mars!
tiistaina, huhtikuuta 10, 2007
Jos ei maailma, niin lätty ainakin on litteä.
Kun luomu-kevytmaito kohtaa parasta ennen-päiväyksensä, se joutuu lätyiksi. Niin meilläkin eilen illalla, kun herkuttelimme saunan jälkeen. Sauna oli lämmin ja mukava, on se kyllä jees poks että on oma sauna.
No tietenkään minä en ollut kuullut mistään, että jumpat oli peruttu eiliseltä, eli melkosen turhaan sidoin rannesiteet ja asettelin jenkkihuivin (auttaa pitämään löysän mikkipannan päässä) niinku tosi hyvin. Mutta turhaan emme ajelleet naapurikuntaamme Oulunsaloon, sillä Tillitiellä saimme kahvia ja suklaata ja keksiä (vaihtoehto hikitreenille) ja Heinäsuolankujalla näimme keittiöremontin etenemistä ja Taavi-koiran temppuja ja sain puolukkajogurttia, joka oli hyvvää. Ja taas päänsä ajellutta varusmiesveljeä aka Sinéad O'Connoria oli mukava nähdä.
Ja tältä viikolta ei jää combat-kiintiö täyttämättä, kun menen huomenna pitämään hikijumpan tilalla combatin, kun lajitoveri on kipeänä. Ensi viikolla on rutkasti combattia, kun maanantain oman tunnin lisäksi tuuraan Beauty Centerillä kaksi tuntia. Jee jee!
Pesin eilen myös ikkunat, mikä ei ollut mikään iso homma, koska ikkunoita on kaksi (ja Maailman ihanin pesi ne toiselta puolelta).
Kevät se tulee ja pistää hormoonit tietenki ihan sekaisin - on se ihanaa seurata nuorta rakkautta, kun eräs rakas neitokainen on aivan hupsun ihastunut. Olenkin odottanut sitä onnea hänelle, sen hän ansaitsee! Ja jälleen kerran on helppo olla onnellinen toisen puolesta, kun ei itse on ihan yhtä rakkauvesta huokailevainen, ettei tarvitse kadehtia yhtään mitä toisella on. Kyllä minä eilen illalla ja tänä aamuna olin ihan pakahtua kun sain oman rakkaan kanssa solmussa loikoilla. Kenenkään muun kanssa en ole pystynyt yhtä onnellisessa solmussa nukkumaan, ihan varmana meidät on sitä varten tehty olemaan.
Aamulla balance tuntui vielä paremalta kuin eilen. Loppurentoutuksessa olin rentoutuneempi kuin piiiiitkään aikaan, tuntui aivan hassulta kun kädet tuntuivat painuvan lattian läpi ja kuuntelin vain sydämeni sykettä... suorastaan harmitti nousta ylös siitä.
Sain lainaan bodypump-dvd:n. Sitä nyt vaan opettelemaan! Koulutus on 27.-29.4. (eli kohta!) Helsingissä Motivus Centerissä. Ei vielä tajua jänskättää. Pääsen suorilta ohjaamaan, nimittäin minulle tarjottiin Teknopalatsilta torstai-illan pumppia ainakin toukokuuksi. Oulunsalossa alkaa sitten vissiin vasta syksyllä oma tunti. Mutta asioillapa on tapana järjestyä, se on aivan ihmeellistä, mutta näyttää todellakin siltä että täytyy varoa mitä toivoo, koska sen todellakin saa!
Hauska huomata, että vaikka olen kärsimätön ja lyhytjänteinen ja ties mitä, niin jotkut asiat ovat ehkä sittenkin tulleet elämääni jäädäkseen. Kuvaukseni bodypump-tunnin fiiliksistä joulukuussa 2005 pitää edelleen paikkansa.
Jännä huomata miten oma ajattelu alkaa taas toimimaan... kuinkahan aivokuollut sitä on oikeasti ollut?!? En tiedä onko kyseessä toimiva lääkitys (se parhaiten nauraa, jolla on vahvin lääkitys) vai lepo ja stressin poistaminen - en ole mm. käyttänyt kalenteria pariin viikkoon- vai kevät vai kaikki yhdessä, mutta olen aivan liikuttuneella tavalla onnellinen siitä, että tunnen itseni hetki hetkeltä enemmän itsekseni. Naurankin enemmän.
Suloinen, kärsivällinen Jasmine seurasi korkeintaan hieman huolestuneena toimenpiteen kulkua puhdistaessani ja paketoidessani rikkinäistä tassua. Saa nähdä tuleeko siitä vielä ehjä, vielä se vuoti. En tiedä onko kipeä, Jasmi saa kyllä särkylääkettä kerran päivässä ja ottaa sen kiltisti juustopalaan ujutettuna.
Koirille on olemassa omia kipulääkkeitä, joihin tarvitsee reseptin, mutta kaikki tietävät kuinka kalliiksi eläinlääkärireissu voi tulla ja minäkään erityisen peeaana ihmisenä en lähtenyt kesken pääsiäisen pyhien soittelemaan eläinlääkärin perään. Ihmisten kipulääkkeiden antamisessa on riskinsä, turvallisin lienee ketoprofeiini. Olkaapa tarkkana, ettette mene mitään buranaa koiralle antamaan... Kopioinpa tähän netistä löytämäni koiran ensiapuohjeeseen liittyvän lääkeohjeen.
KIPULÄÄKKEET
(huomaa erot annostuksissa/vrk!)
Seuraavat kipulääkkeet lieventävät kipua, laskevat kuumetta ja vähentävät tulehdusreaktioita-
- Orudis, Ketomex, Ketorin: 1mg / kg, 1 x päivässä
(25 kiloa painavalle koiralle ½ 50mg:n tabletti, 50 kiloa painavalle kokonainen)
Tehokas kipulääke koirille ja kissoille, enintään 3-5 päivän yhtämittaiseen hoitoon. Suositellaan tabletin murskaamista ja ruoan joukkoon sekoittamista.
- Aspirin 100, 500mg tai Disperin 50, 100, 500mg: 10 mg / kg, 2 x päivässä
(25 kiloa painavalle koiralle ½ 500mg:n tabletti päivässä).
Nivelkipujen poistamiseen, luustoon ja lihaksistoon. Aiheuttaa vatsaärsytystä. Huom! Aspirinia ei koskaan tiineenä olevalle koiralle!
- Burana, Ibusal, Ibumetin, Nurofen: 10 mg / kg, 1 x päivässä tai joka toinen päivä.
(20 kiloa painavalle koiralle ½ 400mg:n tabletti)
Ei suositella kissoille eikä koirille liian kapean turvallisuusmarginaalin vuoksi! Aiheuttaa verioksentelua, ruoansulatuskanavan haavautumista ja munuaisvaurioita. USA:ssa yleisin koirien lääkeainemyrkytysten aiheuttaja!
- Panadol, Dolanissa (huom, ei milloinkaan kissalle!): 30mg / kg, 4 x päivässä.
Tulehdusta lievittävä vaikutus vähäinen. Ei suositella käytettäväksi!
Kaikki edellä mainitut lääkkeet aiheuttavat myrkytysoireita liiallisilla annostuksilla! Kipulääkkeitä ei saisi antaa tyhjään vatsaan, eikä annostuksia jatkaa muutamaa vuorokautta kauempaa ilman eläinlääkärin ohjeita. Edellisten lääkkeiden vaikutukset on tutkittu koirilla, älä koskaan käytä ihmisten lääkkeitä, joista et tiedä tutkimustuloksia!
No tietenkään minä en ollut kuullut mistään, että jumpat oli peruttu eiliseltä, eli melkosen turhaan sidoin rannesiteet ja asettelin jenkkihuivin (auttaa pitämään löysän mikkipannan päässä) niinku tosi hyvin. Mutta turhaan emme ajelleet naapurikuntaamme Oulunsaloon, sillä Tillitiellä saimme kahvia ja suklaata ja keksiä (vaihtoehto hikitreenille) ja Heinäsuolankujalla näimme keittiöremontin etenemistä ja Taavi-koiran temppuja ja sain puolukkajogurttia, joka oli hyvvää. Ja taas päänsä ajellutta varusmiesveljeä aka Sinéad O'Connoria oli mukava nähdä.
Ja tältä viikolta ei jää combat-kiintiö täyttämättä, kun menen huomenna pitämään hikijumpan tilalla combatin, kun lajitoveri on kipeänä. Ensi viikolla on rutkasti combattia, kun maanantain oman tunnin lisäksi tuuraan Beauty Centerillä kaksi tuntia. Jee jee!
Pesin eilen myös ikkunat, mikä ei ollut mikään iso homma, koska ikkunoita on kaksi (ja Maailman ihanin pesi ne toiselta puolelta).
Kevät se tulee ja pistää hormoonit tietenki ihan sekaisin - on se ihanaa seurata nuorta rakkautta, kun eräs rakas neitokainen on aivan hupsun ihastunut. Olenkin odottanut sitä onnea hänelle, sen hän ansaitsee! Ja jälleen kerran on helppo olla onnellinen toisen puolesta, kun ei itse on ihan yhtä rakkauvesta huokailevainen, ettei tarvitse kadehtia yhtään mitä toisella on. Kyllä minä eilen illalla ja tänä aamuna olin ihan pakahtua kun sain oman rakkaan kanssa solmussa loikoilla. Kenenkään muun kanssa en ole pystynyt yhtä onnellisessa solmussa nukkumaan, ihan varmana meidät on sitä varten tehty olemaan.
Aamulla balance tuntui vielä paremalta kuin eilen. Loppurentoutuksessa olin rentoutuneempi kuin piiiiitkään aikaan, tuntui aivan hassulta kun kädet tuntuivat painuvan lattian läpi ja kuuntelin vain sydämeni sykettä... suorastaan harmitti nousta ylös siitä.
Sain lainaan bodypump-dvd:n. Sitä nyt vaan opettelemaan! Koulutus on 27.-29.4. (eli kohta!) Helsingissä Motivus Centerissä. Ei vielä tajua jänskättää. Pääsen suorilta ohjaamaan, nimittäin minulle tarjottiin Teknopalatsilta torstai-illan pumppia ainakin toukokuuksi. Oulunsalossa alkaa sitten vissiin vasta syksyllä oma tunti. Mutta asioillapa on tapana järjestyä, se on aivan ihmeellistä, mutta näyttää todellakin siltä että täytyy varoa mitä toivoo, koska sen todellakin saa!
Hauska huomata, että vaikka olen kärsimätön ja lyhytjänteinen ja ties mitä, niin jotkut asiat ovat ehkä sittenkin tulleet elämääni jäädäkseen. Kuvaukseni bodypump-tunnin fiiliksistä joulukuussa 2005 pitää edelleen paikkansa.
Jännä huomata miten oma ajattelu alkaa taas toimimaan... kuinkahan aivokuollut sitä on oikeasti ollut?!? En tiedä onko kyseessä toimiva lääkitys (se parhaiten nauraa, jolla on vahvin lääkitys) vai lepo ja stressin poistaminen - en ole mm. käyttänyt kalenteria pariin viikkoon- vai kevät vai kaikki yhdessä, mutta olen aivan liikuttuneella tavalla onnellinen siitä, että tunnen itseni hetki hetkeltä enemmän itsekseni. Naurankin enemmän.
Suloinen, kärsivällinen Jasmine seurasi korkeintaan hieman huolestuneena toimenpiteen kulkua puhdistaessani ja paketoidessani rikkinäistä tassua. Saa nähdä tuleeko siitä vielä ehjä, vielä se vuoti. En tiedä onko kipeä, Jasmi saa kyllä särkylääkettä kerran päivässä ja ottaa sen kiltisti juustopalaan ujutettuna.
Koirille on olemassa omia kipulääkkeitä, joihin tarvitsee reseptin, mutta kaikki tietävät kuinka kalliiksi eläinlääkärireissu voi tulla ja minäkään erityisen peeaana ihmisenä en lähtenyt kesken pääsiäisen pyhien soittelemaan eläinlääkärin perään. Ihmisten kipulääkkeiden antamisessa on riskinsä, turvallisin lienee ketoprofeiini. Olkaapa tarkkana, ettette mene mitään buranaa koiralle antamaan... Kopioinpa tähän netistä löytämäni koiran ensiapuohjeeseen liittyvän lääkeohjeen.
KIPULÄÄKKEET
(huomaa erot annostuksissa/vrk!)
Seuraavat kipulääkkeet lieventävät kipua, laskevat kuumetta ja vähentävät tulehdusreaktioita-
- Orudis, Ketomex, Ketorin: 1mg / kg, 1 x päivässä
(25 kiloa painavalle koiralle ½ 50mg:n tabletti, 50 kiloa painavalle kokonainen)
Tehokas kipulääke koirille ja kissoille, enintään 3-5 päivän yhtämittaiseen hoitoon. Suositellaan tabletin murskaamista ja ruoan joukkoon sekoittamista.
- Aspirin 100, 500mg tai Disperin 50, 100, 500mg: 10 mg / kg, 2 x päivässä
(25 kiloa painavalle koiralle ½ 500mg:n tabletti päivässä).
Nivelkipujen poistamiseen, luustoon ja lihaksistoon. Aiheuttaa vatsaärsytystä. Huom! Aspirinia ei koskaan tiineenä olevalle koiralle!
- Burana, Ibusal, Ibumetin, Nurofen: 10 mg / kg, 1 x päivässä tai joka toinen päivä.
(20 kiloa painavalle koiralle ½ 400mg:n tabletti)
Ei suositella kissoille eikä koirille liian kapean turvallisuusmarginaalin vuoksi! Aiheuttaa verioksentelua, ruoansulatuskanavan haavautumista ja munuaisvaurioita. USA:ssa yleisin koirien lääkeainemyrkytysten aiheuttaja!
- Panadol, Dolanissa (huom, ei milloinkaan kissalle!): 30mg / kg, 4 x päivässä.
Tulehdusta lievittävä vaikutus vähäinen. Ei suositella käytettäväksi!
Kaikki edellä mainitut lääkkeet aiheuttavat myrkytysoireita liiallisilla annostuksilla! Kipulääkkeitä ei saisi antaa tyhjään vatsaan, eikä annostuksia jatkaa muutamaa vuorokautta kauempaa ilman eläinlääkärin ohjeita. Edellisten lääkkeiden vaikutukset on tutkittu koirilla, älä koskaan käytä ihmisten lääkkeitä, joista et tiedä tutkimustuloksia!
maanantaina, huhtikuuta 09, 2007
Missä te ootte ja oonko mää siellä?
Olen löytänyt askel askeleelta lähemmäs takaisin itseni luokse. Parina päivänä olo on ollut jopa "omanlainen". En ole hävennyt jokaista typerää möläyttämääni lausahdusta, tai olen jopa siis normaaliin tapaani hölöttänyt viihdyttääkseni lajitovereita. Päässäni on liikkunut omantuntuisia ajatuksia ja jopa ideoita, että voisipa tehdä sitä ja tätä ja tuota. Olen huomannut muutosta. En väistele muita ihmisiä, sanon "hei" naapureille, uskallan olla enemmän.
Lauantai-iltana kävimme "ulkona" eli istumassa pari tuntia Pintissä Maailman ihanimman kavereiden kanssa. Pari tuntia ilman happea tuntui pahalta. Olen ikionnellinen, että baaritupakointi kielletään. Tupakointi on yksi idioottimaisin harrastus mitä pystyn keksimään. No, savun lisäksi tuolit olivat epämiellyttävät ja musiikki liian kovalla, joten en ymmärrä miten ihmiset viihtyvät. Päissään kai. Itse olisin mieluummin mennyt vaikka Graaliin, jossa on sentään puujakkaraa pehmeämpi sohva persuksen alla.
Mutta niin, sainpa laittautua baarireissua varten ja tunsin itseni pitkästä aikaa kauniiksi. Iskin silmää itsekseni peilin edessä ja suorastaan nautiskelin olemuksestani yli kymmenen eri kosmetiikkatuotteen tehtyä ihmeitään. "Sinäkö se oot? Missä sä oot ollu?!" Ihastuneena laittauduin sunnuntainakin vähän, kun menimme mummilaan syömään, ja tunsin oloni jälleen paremmaksi. Teki mieli hymyillä enemmän.
Olen itseni lisäksi ihastunut myös tuohon pilkulliseen koiraan. Jos kaikki eivät vielä Jasminea tunne, niin hän on 3-vuotias ruskeapilkkuinen dalmatialaistyttö, virallisesti sijoituskoirani, joka ensi lokakuussa muuttuu ihan omaksi. Jasmi astui pari päivää sitten johonkin terävään ja tassu on nyt paketissa. Jasmi on ottanut pikkupotilaan roolin omakseen, eikä edes kysynyt lupaa mennä sängylle päiväpeitteen päälle makoilemaan, vaan meni vaan. Jasmi on ollut mukana kipeän tassunsa kanssa, eilen mummilassa ja Haukiputaalla, kun kävimme morjestamassa Maailman ihanimman isää. Jasmi osaa käyttäytyä niin hienosti, että sen kehtaa ottaa mukaan. Paitsi että ovikellon soidessa alkaa haukkuminen. Muuten ei moitteen sijaa!
Tänään taas combat Oulunsalossa. Oikein tekee mieli mennä pitämään sitä. Kävin aamulla balancessa ja kylläpä tuntui olevan koko kroppa venyttelyn tarpeessa. Haukotuttaa koko ajan, mutta silti tuntuu että jatkanpa siivousta (Maailman ihanin tuolla jo antaa imurille kyytiä) ja rupean tässä puuhailemaan. Koirakin sopivasti pois jaloista tuossa sängyllä makoilemassa, ei muuta ku hommiin!
Lauantai-iltana kävimme "ulkona" eli istumassa pari tuntia Pintissä Maailman ihanimman kavereiden kanssa. Pari tuntia ilman happea tuntui pahalta. Olen ikionnellinen, että baaritupakointi kielletään. Tupakointi on yksi idioottimaisin harrastus mitä pystyn keksimään. No, savun lisäksi tuolit olivat epämiellyttävät ja musiikki liian kovalla, joten en ymmärrä miten ihmiset viihtyvät. Päissään kai. Itse olisin mieluummin mennyt vaikka Graaliin, jossa on sentään puujakkaraa pehmeämpi sohva persuksen alla.
Mutta niin, sainpa laittautua baarireissua varten ja tunsin itseni pitkästä aikaa kauniiksi. Iskin silmää itsekseni peilin edessä ja suorastaan nautiskelin olemuksestani yli kymmenen eri kosmetiikkatuotteen tehtyä ihmeitään. "Sinäkö se oot? Missä sä oot ollu?!" Ihastuneena laittauduin sunnuntainakin vähän, kun menimme mummilaan syömään, ja tunsin oloni jälleen paremmaksi. Teki mieli hymyillä enemmän.
Olen itseni lisäksi ihastunut myös tuohon pilkulliseen koiraan. Jos kaikki eivät vielä Jasminea tunne, niin hän on 3-vuotias ruskeapilkkuinen dalmatialaistyttö, virallisesti sijoituskoirani, joka ensi lokakuussa muuttuu ihan omaksi. Jasmi astui pari päivää sitten johonkin terävään ja tassu on nyt paketissa. Jasmi on ottanut pikkupotilaan roolin omakseen, eikä edes kysynyt lupaa mennä sängylle päiväpeitteen päälle makoilemaan, vaan meni vaan. Jasmi on ollut mukana kipeän tassunsa kanssa, eilen mummilassa ja Haukiputaalla, kun kävimme morjestamassa Maailman ihanimman isää. Jasmi osaa käyttäytyä niin hienosti, että sen kehtaa ottaa mukaan. Paitsi että ovikellon soidessa alkaa haukkuminen. Muuten ei moitteen sijaa!
Tänään taas combat Oulunsalossa. Oikein tekee mieli mennä pitämään sitä. Kävin aamulla balancessa ja kylläpä tuntui olevan koko kroppa venyttelyn tarpeessa. Haukotuttaa koko ajan, mutta silti tuntuu että jatkanpa siivousta (Maailman ihanin tuolla jo antaa imurille kyytiä) ja rupean tässä puuhailemaan. Koirakin sopivasti pois jaloista tuossa sängyllä makoilemassa, ei muuta ku hommiin!
lauantaina, huhtikuuta 07, 2007
H.A.N.I.C.H.U.
H.A.N.I.C.H.U.: Hauskan Antava ja Naisellisen Iloinen ja Charmikas Höyläri joka Uunoilee
Akronyymigeneraattori
Akronyymigeneraattori
Ajankohtaista juuri nyt
No niin, se Ari-poika sitten voitti Idolsit, voimme kaikki teeskennellä yllättynyttä tai ainakin noteerata tapauksen toteamalla asian, että niinpä meni ja teki, Ari-poikanen.
Jassi-koiranen sen sijaan astui johonkin terävään ja halkaisi anturansa.
Bodypumppiin ja bodybalanceen lähden tästä, kun ensin käyn laittamassa pyykit kuivumaan.
Kaikista älyttömintä ajanhukkaa on tämmöinen turhanpäiväinen klikkailu.
Jassi-koiranen sen sijaan astui johonkin terävään ja halkaisi anturansa.
Bodypumppiin ja bodybalanceen lähden tästä, kun ensin käyn laittamassa pyykit kuivumaan.
Kaikista älyttömintä ajanhukkaa on tämmöinen turhanpäiväinen klikkailu.
keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2007
Myrskytön.
Nukuin eilen koko päivän. Kävin välillä väkisin hereillä, käytiin kaupassa ja mitähän muuta. Tänä aamuna tuntui siltä, että olisin taas voinut hyvin nukkua vaikka suorilta iltaan asti. Raahauduin kuitenkin väkisin bodypumppiin, jossa olin vätkylä enkä jaksanut paljon mitään. Kävin ostamassa paluukyytiä odotellessa munkkopossut Kauppahallista.
Lajitoveri on kipeänä, joten kävin hätäapu-tuuraamassa Beauty Centerillä combatin stepin tilalla. Ihmettelin, että mitenköhän sen jaksaa, mutta se on vaan niin yksinkertaisen mukavaa, että heti kun musiikki pärähti soimaan, ei väsyttänyt enää yhtikäs yhtään.
Kateltiin eilen Prison Breakin 2. kauden jakso 22, "Sona", joka ei vastoin väärää tietoa ole viimeinen jakso, vaan tulossa on IMDB:n mukaan vielä 23. jakso "Sikimicky", joka näytetään jenkeissä ensi maanantaina 9.päivä.
Nappasin saunan lämpenemään. Sain tänään pestyä pyykkiä, ja eilen maksettua kirjaston velat ja lähetettyä lisenssivideon.
Merkillepantavaa: mikään ei ota päähän. Ihmeen hindulehmä.
Happy times! Great success!
Lajitoveri on kipeänä, joten kävin hätäapu-tuuraamassa Beauty Centerillä combatin stepin tilalla. Ihmettelin, että mitenköhän sen jaksaa, mutta se on vaan niin yksinkertaisen mukavaa, että heti kun musiikki pärähti soimaan, ei väsyttänyt enää yhtikäs yhtään.
Kateltiin eilen Prison Breakin 2. kauden jakso 22, "Sona", joka ei vastoin väärää tietoa ole viimeinen jakso, vaan tulossa on IMDB:n mukaan vielä 23. jakso "Sikimicky", joka näytetään jenkeissä ensi maanantaina 9.päivä.
Nappasin saunan lämpenemään. Sain tänään pestyä pyykkiä, ja eilen maksettua kirjaston velat ja lähetettyä lisenssivideon.
Merkillepantavaa: mikään ei ota päähän. Ihmeen hindulehmä.
Happy times! Great success!
maanantaina, huhtikuuta 02, 2007
Huhtikuu!
Alan vähitellen olla kunnossa. Tai kunnossa ja kunnossa, mutta ihan riittävän kunnossa kun muistaa sen hirviän kipiän olon vajaa viikko sitten, kun sattui joka paikkaan. Oikiasti, kun ei jaksanut omilla jaloillaan kävellä. Kauhia yskiminenkin alkaa olla jo takanapäin. Eikä tarvi enää koko aikaa niistää.
Käytiin äidin kanssa koirien kanssa päiväkävelyllä, keitettiin kahvit, käveltiin lähikiinalaiseen lounaalle. Ei oikein maistunut, muutenkin vähän öllö olo. Ei ole ihmekään kun ei ole jaksanut syödä muuta kuin roskaa eikä ole urheillut herran aikoihin.
Enpä oo hirveemmin tehnyt mitään enkä tee. No, unelmoin vähän tuon pihan laittamisesta sun muusta, jos tässä jaksais ruveta. Melko vetämätön olo, mutta jospa tämä tällä menisi, että olisi vain ja öllöttäisi. Jos parin päivän päästä olisi vaikka jo sen verran virtaa, että innostuisin yhden esseen värkkäämään loppuun.
Ulkona on tuulista, vaikkakin ihanan aurinkoista.
Taavi (novascotiannoutaja) jäi tänne hoitoon pariksi tunniksi ja jäystää Jasmin puruluita.
Lauantain hautajaiset pistivät ajattelemaan. Ei sitä joka päivä näe rakkaansa nakkovan lapiolla hiekkaa äitinsä haudalle.
Tällä viikolla ei pitäisi olla oikeastaan mitään pakollista menoa, tämän päivän combatin lisäksi. Kampaajalla voisin käydä, kun alkaa mennä pehko silmille.
Käytiin äidin kanssa koirien kanssa päiväkävelyllä, keitettiin kahvit, käveltiin lähikiinalaiseen lounaalle. Ei oikein maistunut, muutenkin vähän öllö olo. Ei ole ihmekään kun ei ole jaksanut syödä muuta kuin roskaa eikä ole urheillut herran aikoihin.
Enpä oo hirveemmin tehnyt mitään enkä tee. No, unelmoin vähän tuon pihan laittamisesta sun muusta, jos tässä jaksais ruveta. Melko vetämätön olo, mutta jospa tämä tällä menisi, että olisi vain ja öllöttäisi. Jos parin päivän päästä olisi vaikka jo sen verran virtaa, että innostuisin yhden esseen värkkäämään loppuun.
Ulkona on tuulista, vaikkakin ihanan aurinkoista.
Taavi (novascotiannoutaja) jäi tänne hoitoon pariksi tunniksi ja jäystää Jasmin puruluita.
Lauantain hautajaiset pistivät ajattelemaan. Ei sitä joka päivä näe rakkaansa nakkovan lapiolla hiekkaa äitinsä haudalle.
Tällä viikolla ei pitäisi olla oikeastaan mitään pakollista menoa, tämän päivän combatin lisäksi. Kampaajalla voisin käydä, kun alkaa mennä pehko silmille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
